Paljon on tekeillä - osa 1: Koirat ja leipomiset

Lemmikkihytissä tassupesua ennen unia.

Hieman on jäänyt tämän blogin päivitys vähemmälle. Niin se vain elämä vie mennessään ja tietokoneella istuminen kärsii.

Joulun olin koirien kanssa kotona pohjoisessa, jossa oli onneksi kivasti luntakin ja pakkasta. Yöjunalla mentiin sinne ja takaisin. Mennessä juttelin asemalla intialaisen miehen kanssa, joka kuunteli järkyttyneenä, kun sanoin, että meidän matka kestää 11 tuntia/suunta. Koirat on siihen oikein hyvin tottuneet. Kaikki nukutaan oikein sikeästi koko matka omassa hytissä. Mitä nyt itse jouduin vähän viimeistelemään joululahjoja matkalla.

Riemu on nykyään jo iso poika. Lokakuussa tuli vuosi täyteen, korkeutta löytyy n. 55 cm ja painoa n. 20 kg. Melkoinen laiheliini se kyllä on, vaikka syö kuin hevonen. Emäänsä tullut.
Kesällä aloitettiin jäljestys molempien koirien ja Riemun Fox-veljen kanssa. Koirat innostuivatkin siitä oikein kunnolla. Lopulta vauhtia alkoi kyllä olla jo niin paljon, että tarkuus kärsi, joten ensi keväänä täytyy taas alkaa työstämään sitä.

Sekä Naava että Riemu opettelee auttamaan kotiaskareissa. Naavahan osaa jo siivota lelunsa koriin, mutta viime aikoina se on harjoitellut kaapinovien sulkemista. Tällä hetkellä se sulkee kolme ovea ennen palkkaa, tai kaksi, jos toinen niistä on erittäin painava tai rämisevä. Naava suhtautuu tehtäväänsä erittäin innokkasti!

Naava dobo-pallon päällä.

Riemu opettelee täyttämään pyykkikonetta. Tätä varten täytyikin lähteä ihan alusta, koska en ole vielä opettanut Riemua tuomaan esineitä tai edes pitämään niitä suussaan. Ensin harjoiteltiin pyyhkeen tai lelun ottamista suuhun. Koska Riemua ei lelut ihan hirveästi kiinnosta, toin tähän harjoitukseen vähän vauhtia heittelemällä lelua, jotta Riemu nappaisi sen suuhunsa. Aiemmin oltiin jo erikseen alettu harjoitella sitä, että Riemu menee pyykkikaapin alatasolle, jossa koirien pyykit ovat. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että Riemu ottaa pyykkikaapista pyyhkeen, saa palkan, ottaa toisen pyyhkeen ja saa palkan. Erikseen on alettu harjoitella pyykikonetta vasten nousemista. Pyykkikoneeni on päältä täytettävä, joten se tuo lisähaasteen.

Riemu löysi penkin.

Riemu on myös aloittanut doboilun! Naavahan on siinä ihan mestari nykyään. Se osaa seistä, istua ja maata pallon päällä sekä tehdä ympyrän. On ihana nähdä, miten hulluna molemmat ovat siihen hommaan. Saapahan emäntäkin samalla treeniä. Riemu uskalsi heti ensimmäisellä kerralla nousta pallon päälle, mikä ei toisaalta ollut yllätys. Mehän harrastetaan penkkien, kivien ja kantojen päälle nousemista etenkin agilityyn mennessä. Dobo-pallon päällä Riemu saa tosin tasapainoilla vasta hyvin lyhyitä aikoja, koska on aloittelija.

Riemu löysi kannon.

Käsitöitäkin on tullu tehtyä. Joululahjaideoita oli ihan hirveästi, mutta aikaa erittäin vähän, joten tyydyin tekemään lahjan vain poikakaverille ja hänen vanhemmilleen. Muuta saavat lahjansa jälkikäteen. Tällä hetkellä tekeillä on edelleen converse-sukat ja niiden lisäksi pipo siskontytölle, sukat veljenpojalle ja pehmolelu/tyyny siskonpojalle. Neuleohjeista teen erillisen postauksen.





Tämän lisäksi olen innostunut leipomaan vähän terveellisempiä sämpylöitä. Vastikään tein vehnä-ruis-kaurajuustosämpylöitä, jonka ohjeen voisinkin nyt jakaa. En oikeastaan ikinä mittaa muuta kuin veden ja hiivan, joten mutu-tuntumalla mennään! Nyt olen ostanut kaappiin valmiiksi kauraleseitä, ohrajauhoja, ruisjauhoja ja vehnäleseitä, joten seuraavaksi kokeillaan niitä.

Vehnä-ruis-kaura-juustosämpylät (n. 24 kpl isoja sämpylöitä)

12 dl vettä
1-2 rkl hunajaa
n. 1 tl suolaa
paljon juustoraastetta ja/tai porkkanaraastetta
2 pss kuivahiivaa
paljon kaurahiutaleita
sopivasti (n. 24 dl) vehnä-ruis-kaurasämpyläjauhoja
1 dl oliiviöljyä

Kuumenna vesi n. 40-asteiseksi (tuntuu kädellä kuumalta, muttei polta), koska juusto/porkkanaraaste viilentää sitä. Sekoita keskenään juusto/porkkanaraaste, hunaja ja suola. Lisää vesi. Hunaja jää lusikkaan kiinni, mutta kuuma vesi irrottaa sen. Sekoita kuivahiiva erillisessä astiassa pieneen määrään jauhoja. Lisää vesiseokseen ja sekoita. Lisää kaurahiutaleet. Lisää melkein kaikki jauhot välillä sekoittaen. Kun taikina alkaa pysyä kasassa, lisää oliiviöljy. Sekoita ja lisää loput jauhot. Älä tee taikinasta kuitenkaan liian kiinteää, vaan anna sen tarttua hieman käsiin, jotta sämpylöistä tulee meheviä. Anna taikinan nousta n. 30 min.
Painele taikinasta ilmat pois ja pyörittele siitä palloja. Käytä apuna jauhoja. Itse teen yleensä melko suuria sämpylöitä. Voit antaa sämpylöiden nousta vielä ennen uuniin laittamista, mutta omani nousevat ainakin niin mahdottomasti jo taikinavaiheessa, etten enää tässä erikseen nostata. Paista sämpylöistä 225-asteisen uunin keskitasolla n. 15 minuuttia tai kunnes sämpylöiden pinta on kullanruskea.

Minun täytyy jakaa taikinaa kahteen astiaan, koska se turpoaa niin hirveästi.

Tänäaamuna päätin tehdä valmiiksi hieman terveellisemmän version lätyistä. Käytin maidon sijaan kaurajuomaa ja vehnäjauhojen sijaan nuita vehnä-ruis-kaurajauhoja. Lisäsin joukkoon myös kauraleseitä. Minulle on hyvin tyypillistä unohtaa kaikesta ruoanlaitosta suola, joten näihinkään en sitä muistanut listätä. Hyviä niistä tuli! En taaskaan mitannut oikein mitään, mutta tässä summittainen ohje.

Kauralätyt (7 kpl isoja lättyjä)

2 kananmunaa

Lättytaikina.

n. 8 dl kaurajuomaa
n. 4 dl vehnä-ruis-kaurajauhoja
n. 1 dl kauraleseitä
paistamiseen rypsiöljyä

Riko kananmunien rakenne kulhossa. Lisää kauraleseitä haluamasi määrä. Lisää osa kaurajuomasta ja sekoita. Lisää vuorotellen kaurajuomaa ja jauhoja, kunnes taikina on sopivan notkeaa. Paista paistinpannulla pienessä määrässä öljyä.

Raakaruokkijan pieniä iloja

Lopuksi vielä pari raakaruokkijaa innostavaa asiaa. Naava ja Riemuhan on siis raakaruokinnalla eli syövät vain raakaa lihaa, luita, sisäelimiä ja kasvissosetta. Lisään ruokaan myös lohiöljyä ja mineraaleja & kivennäisiä silloin tällöin. Ostan ruoat pääsääntöisesti Murren Murkinasta, mutta hädän hetkellä ihan perusruokakaupasta. Olin jokunen aika sitten ostanut Murresta siansydäntä. Olin kuvitellut sen olevan jauhettua, ja koska pakkaus oli iso, en ollut jaksanut alkaa sulattaa sitä. Kunnes sitten liha oli niin vähissä, että otin sydämetkin sulamaan. Avatessani pakkausta sain yllättyä, sillä paketissa olikin kaksi kokonaista sian sydäntä. Aika hienoa! Tohkeissani tutkin sydämen rakennetta ennen kuin annoin sen Riemulle. Naava syö sen verran vähemmän kuin Riemu, että sille sydäntä sai hieman leikellä. Sitä varten on pistosaha! Voi että, elämä olisi tylsää, jos koirat söisi vaan nappuloita.

Toinen innostava asia on se, että olen vihdoin löytänyt täydellisen astian jäisten lihapötköjen sulattamiseen: metallinen leipävuoka! Nyt ei tarvitse keplotella lihapötköä moneen muovipussiin tai kirota siitä jääkaappiin valunutta verta. Tuo vuoka on aivan täydellinen, ah!

Vaikka minulla tuo ihana pistosaha jäisen lihan pilkkomiseen onkin, joskus on helpompaa vaan antaa lihan sulaa jääkaapissa ennen tarjoamista. Tällöin sen voi myöskin laittaa kongeihin, joita minulta löytyy yhteensä neljä, jotta koirilla olisi hieman enemmän tekemistä. Toki yleensä niiden täytyy joka tapauksessa tehdä jotain ruokansa eteen. Varsinkin, jos annan ruoaksi lihapalleroita, koirat saavat jokaisen pallon eteen tehdä temppuja tai esim. harjoitella paikallaoloa. Tässä talossa ei mitään saa ilmaiseksi.

Alun perin liitin tähän kuvan siitä siansydämestä. Sitten totesin, että herkullisten sämpylä- ja lättykuvien jälkeen se oli ehkä vähän liikaa.