Riemukasta uutta vuotta!

Siskolle tilauksesta kudotut tossut.

Blogin kirjoittaminen jäi elämäntilanteen muutosten vuoksi tauolle, ennen kuin ehti edes kunnolla alkaakaan. Moneen kertaan meinasin poistaa koko blogin, mutta päätin kuitenkin antaa sille vielä tilaisuuden. Jospa tästä vielä jotain tulisi.

Käsitöiden osalta päätin nyt keskittyä tällä hetkellä meneillä oleviin töihin. Vanhoista kirjoitan tänne ohjeet, jos joskus ehdin...

Tärkein päivitys koskee kuitenkin Koirat-sivua. Päälle viikko sitten pikkuinen ukkeli muutti riemastuttamaan Naavan ja minun elämää! Aussiepentu saikin nimekseen Riemu. Naava hyväksyi sen mukisematta osaksi perhettä ja vaikuttaa hyvin onnelliselta, että sai leikkikaverin. Toinen koira aiheuttaa tietysti kilpailua sekä ruuasta että huomiosta. Emäntää ei haittaa yhtään, että Naava-teini on nyt entistä paremmin kuulolla kaikissa tilanteissa. Ainahan Naava on hyvin totellut, mutta tällä hetkellä luoksetulot myös kesken toisten koirien kanssa leikkimisen ovat oikein iloisia ja vauhdikkaita. Hyvä Naava, jatka samaa rataa!

Riemu kasvaa aivan älytöntä vauhtia. Koitan muistaa ottaa siitä

kerran viikossa kuvan samassa paikassa, jotta voin myöhemmin ihmetellä muutosta. Poika oppii myös nopeasti. Istuu jo nyt alle 9-viikkoisena kiltisti ennen ovesta kulkemista ja ennen ruuan saamista. Tosin Kiljukaula-Eetvartti nimensä se on ansainnut etenkin ruokaan liittyvistä tilanteista. Se huutaa kuin pieni sika, kun laitan sille ruokaa kuppiin. Siinä saakin tovin ootella, että tämä mieskuoro Huutajiin aikuisena pyrkivä herrasmies olisi edes sekunnin murto-osan ajan hiljaa. Noh, Naava oli samanlainen huutaja pienenä ja nykyisin se on ihan hiljaa ruokintatilanteessa. Jaksan siis uskoa, että pikkumieskin joskus hoksaa, että se ruoka tulee vasta kun vinkuna ja ukina loppuu.

Naava on vähän turhankin innokas pennunleikittäjä. Se osaa kyllä leikkiä nätisti ja ottaa huomioon sen, että toinen on vielä pieni. Jos meno meinaa äityä liian rajuksi, se hakee lelun, jota molemmat voivat yhdessä repiä, tai luun, jota höpsöt sitten yhdessä syövät. Mutta jos se Naavasta olisi kiinni, niin kumpikaan ei koskaan nukkuisi. Tässä taputan itseäni selkään siitä, että Naavalla on "mene nukkumaan" -käsky (tai oikeastaan kehotus). Muutenkin Nassun kanssa onneksi luetaan toisiamme niin hyvin, että sille on helppo ilmaista, milloin riehuminen saa loppua ja molempien pitää mennä nukkumaan. Riemuschkan kanssa vasta opetellaan toistemme kieltä.

Loppuun vielä semmonen, että sanokaahan mulle,mikä ihme ihmisten paljaissa säärissä oikein on. Naava on pienestä pitäen ollu heti nuolemassa minun paljaita jalkoja, jos ne kohalle sattuu. Sille piti opettaa, että kun tuun suihkusta, se ei saa tulla lähelle, koska mulla meni hermo siihen että se roikku mukana lutkuttamassa minun jalkoja. Ja nyt Riemu tekee samaa! Koirat, mikä teitä vaivaa? Kyse ei siis ole mistään pesuaineesta tai rasvasta, koska näille kelpaa sekä likaiset että puhtaat koivet. Ihmemeininki.

Nojoo, tässä nyt nopea tilannekatsaus. Jatkossa Riemun ja Naavan seikkailuja sekä minun puikkojen ja virkkuukoukun heiluttelua voi seurata täällä!

P.S. Muistakaa, että uutta vuotta voi viettää myös ilman rakettien paukuttelua. Moni karvanaama pelkää sitä meteliä kuollakseen, joten ettehän turhaan aiheuta niille kauhua.