Paljon on tekeillä - osa 2: kutomiset

Tein poikakaverille joululahjan kylkiäiseksi villasukat. Ilman kuvioa on tylsä kutoa, joten selailin sukkakirjojani sopivan hillittyä ohjetta etsien. Mukava kahden silmukan palmikkomallikerta löytyi Neulekirjasta. Värinsä sukka sai poikakaverini firman logon väreistä. Täytyihän näissä sentään jotain ideaa olla.

Poikakaverin vanhemmillekin halusin jotain tehdä, joten päätin ensimmäistä kertaa kokeilla kantikasta koria. Pyöreitä olen toki ennenkin tehnyt. Kori valmistui yhdessä illassa, hirveässä kiireessä. Ekaksi työksi ihan hyvä, joskin hieman vino. Venyttämällä ja vanuttamalla siitä sai vähän suoremman, mutta pohjan teossa olisi pitänyt alusta asti kiinnittää enemmän huomiota suoriin reunoihin. Muistan tämän toivottavasti ensi kerralla.

Siskolle tekemäni punahilkkatossut olivat kovassa käytössä kuluneet puhki, joten jouluna pääsin niitä paikkailemaan. Törmäsin netissä sattumalta minulle uuteen tapaan paikata sukkaa, joten pääsinkin sitä samantien kokeilemaan. Siinä sukkaan kudotaan erillinen paikka sukassa olevista, ehjistä silmukoista.

Sukat Fitz-kuviolla

Ohje palmikkomallikertaan: Neulekirja. Tähkäpää ja muut lempineuleet (Korhonen&Österman. Gummerus 2010): Fitz-sukat.
Ohje sukkaan: esim. Seitsemän veljestä -langan vyötteestä (ks. Näimmie kuon ja virkkaan)

Langat: Novita Seitsemän veljestä violetti (150 g), pinkki (150 g) ja harmaa (150 g) sekä Basic oranssi (50 g)
Puikot: sukkapuikot nro 3.0

Huom.! Palmikkomallikerta on tekijänoikeuksien alaista sisältöä, joten minulla ei ole oikeutta julkaista sitä. 

Luo 42 s ja neulo 4 krs joustinneuletta 1 o, 1 n. Aloita mallikerta. Toista mallikerta neljä kertaa ja aloita kantapää. Jatka kantapään jälkeen mallineuletta jalkapöydälle jäävillä silmukoilla. Minulla on tapana kutoa silmukoita koko ajan puikolta toiselle, jotta mihinkään ei jää reikiä. Tästä syystä pohjan ja päälyosan vaihtuminen puikolla siirtyy koko ajan, joten se on hyvä merkitä esim. langalla. Kun sukka on sopivan pituinen, lopeta mallikerta ja aloita kärkikavennukset kutoen sileää neuletta. Tee toinen sukka samoin. Vaihtele värejä haluamallasi tavalla. Tein joustinneuleen, kantapään ja kärjen harmaalla, mutta muuten värit saivat vaihtua miten sattuu.

Kantikas kori

Ohje: sovellettuna Kauhavan Kangasaitan eli Lankavan ohje
http://www.lankava.fi/WebRoot/esito/Shops/esito/MediaGallery/OHJEET/Virkattu_lehtikori.pdf

Lanka: Novita Eco Tube valkoinen (500 g)
Virkkuukoukku: nro 6.0


Aloita virkkaamalla pohja. Virkkaa aloitusketjuksi 24 kjs. Virkkaa 1 ks 2. ketjusilmukkaan ja 1 ks jokaiseen ketjusilmukkaan. Virkkaa kääntymiskohtaan 1 kjs. Jatka virkkaamalla 1 ks jokaiseen silmukkaan ja virkkaamalla 1 kjs kääntymiskohdassa. Kun pohja on haluamasi kokoinen, aloita reunat. Virkkaa kappaleen ympäri 1 ks jokaiseen silmukkaan pitkillä sivuilla ja jokaiseen kerrokseen lyhyillä sivuilla. Sulje kierros virkkaamalla 1 ps ja aloita uusi kierros virkkaamalla 1 kjs. Kun reunat ovat haluamasi korkuiset, katkaise lanka kierroksen lopussa, virkkaa 1 ps ja vedä lanka silmukan läpi.
Tee tämän jälkeen nurkkiin saumat. Lankavan ohjeesta poiketen, tein nämä työn oikealle puolelle. Taittele työn kulmia niin, että hahmotat paremmin, mihin sauma tulee. Vie koukku alimpien silmukoiden läpi, vedä lanka niiden läpi ja tee 1 ps. Jatka näin ylöspäin kohti korin reunaa. Katkaise lanka viimeisen ps:n kohdalla ja vedä lanka silmukan läpi. Tee sauma vielä kolmeen muuhunkin kulmaan. Päättele langanpäät.

Sukan paikkaaminen

Reikä tossun kärjessä.

Ohje: http://jackie-es.com/the-designing-day/repairing-a-hand-knit-sock-with-a-knit-in-place-patch.php

Lanka: mahdollisuuksien mukaan sukassa alun perin käytettyä lankaa
Puikot: mahdollisuuksien mukaan samankokoiset kuin sukassa alun perin käytetyt

Reiän päälle kudotaan siis paikka sukassa alun perin käytetyllä langalla. Jos tätä lankaa ei ole enää, paikkaan voi käyttää saman väristä lankaa tai vaikka jotain aivan toisenlaista lankaa. Puikot olisi hyvä olla samankokoiset. Käytin tossuja tehdessä puikkoja nro 6.0., mutta niitä ei jouluna meiltä kotoa löytynyt, joten käytin puikkoja nro 4.0.

Paikkaus menossa.

Paikka aloitetaan poimimalla pari kerrosta reiän alta silmukoita sen verran, että niitä on pari silmukkaa reiän leveyttä enemmän. Näillä silmukoilla kudotaan kaksi kerrosta sitä neuletta, jota sukassa on tässä kohtaa tehty. Yleensä siis sileää neuletta, mutta näissä tossuissa ainaoikeaa. Sen jälkeen jokaisella kierroksella poimitaan sukasta mukaan yksi silmukka puikon molemmissa päissä. Näin paikka kiinnitetään jo tekovaiheessa sukkaan. Tee puikon alussa poimitulla silmukalla ja puikon ensimmäisellä silmukalla ylivetokavennus. Puikon lopussa kudo viimeinen silmukka poimitun kanssa yhteen. Varmista, että poimit silmukat parin silmukan päästä reiästä ja sopivalta etäisyydeltä paikasta, jotta paikasta ei tule löysä eikä liian tiukka. Jatka näin kunnes paikka yltää pari kerrosta reiän yli. Katkaise lanka, mutta jätä lankaa riittävästi päättelyyn. Pujota langanpää parsinneulasta. Kiinnitä puikolla olevat silmukat sukkaan poimimalla parsinneulalla 1 s sukasta ja 1 s puikolta ja vetämällä langan molempien läpi. Toista tämä kunnes olet kiinnittänyt kaikki puikolla olevat silmukat sukkaan. Päättele langanpäät.

Valmis paikka.

Paljon on tekeillä - osa 1: Koirat ja leipomiset

Lemmikkihytissä tassupesua ennen unia.

Hieman on jäänyt tämän blogin päivitys vähemmälle. Niin se vain elämä vie mennessään ja tietokoneella istuminen kärsii.

Joulun olin koirien kanssa kotona pohjoisessa, jossa oli onneksi kivasti luntakin ja pakkasta. Yöjunalla mentiin sinne ja takaisin. Mennessä juttelin asemalla intialaisen miehen kanssa, joka kuunteli järkyttyneenä, kun sanoin, että meidän matka kestää 11 tuntia/suunta. Koirat on siihen oikein hyvin tottuneet. Kaikki nukutaan oikein sikeästi koko matka omassa hytissä. Mitä nyt itse jouduin vähän viimeistelemään joululahjoja matkalla.

Riemu on nykyään jo iso poika. Lokakuussa tuli vuosi täyteen, korkeutta löytyy n. 55 cm ja painoa n. 20 kg. Melkoinen laiheliini se kyllä on, vaikka syö kuin hevonen. Emäänsä tullut.
Kesällä aloitettiin jäljestys molempien koirien ja Riemun Fox-veljen kanssa. Koirat innostuivatkin siitä oikein kunnolla. Lopulta vauhtia alkoi kyllä olla jo niin paljon, että tarkuus kärsi, joten ensi keväänä täytyy taas alkaa työstämään sitä.

Sekä Naava että Riemu opettelee auttamaan kotiaskareissa. Naavahan osaa jo siivota lelunsa koriin, mutta viime aikoina se on harjoitellut kaapinovien sulkemista. Tällä hetkellä se sulkee kolme ovea ennen palkkaa, tai kaksi, jos toinen niistä on erittäin painava tai rämisevä. Naava suhtautuu tehtäväänsä erittäin innokkasti!

Naava dobo-pallon päällä.

Riemu opettelee täyttämään pyykkikonetta. Tätä varten täytyikin lähteä ihan alusta, koska en ole vielä opettanut Riemua tuomaan esineitä tai edes pitämään niitä suussaan. Ensin harjoiteltiin pyyhkeen tai lelun ottamista suuhun. Koska Riemua ei lelut ihan hirveästi kiinnosta, toin tähän harjoitukseen vähän vauhtia heittelemällä lelua, jotta Riemu nappaisi sen suuhunsa. Aiemmin oltiin jo erikseen alettu harjoitella sitä, että Riemu menee pyykkikaapin alatasolle, jossa koirien pyykit ovat. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että Riemu ottaa pyykkikaapista pyyhkeen, saa palkan, ottaa toisen pyyhkeen ja saa palkan. Erikseen on alettu harjoitella pyykikonetta vasten nousemista. Pyykkikoneeni on päältä täytettävä, joten se tuo lisähaasteen.

Riemu löysi penkin.

Riemu on myös aloittanut doboilun! Naavahan on siinä ihan mestari nykyään. Se osaa seistä, istua ja maata pallon päällä sekä tehdä ympyrän. On ihana nähdä, miten hulluna molemmat ovat siihen hommaan. Saapahan emäntäkin samalla treeniä. Riemu uskalsi heti ensimmäisellä kerralla nousta pallon päälle, mikä ei toisaalta ollut yllätys. Mehän harrastetaan penkkien, kivien ja kantojen päälle nousemista etenkin agilityyn mennessä. Dobo-pallon päällä Riemu saa tosin tasapainoilla vasta hyvin lyhyitä aikoja, koska on aloittelija.

Riemu löysi kannon.

Käsitöitäkin on tullu tehtyä. Joululahjaideoita oli ihan hirveästi, mutta aikaa erittäin vähän, joten tyydyin tekemään lahjan vain poikakaverille ja hänen vanhemmilleen. Muuta saavat lahjansa jälkikäteen. Tällä hetkellä tekeillä on edelleen converse-sukat ja niiden lisäksi pipo siskontytölle, sukat veljenpojalle ja pehmolelu/tyyny siskonpojalle. Neuleohjeista teen erillisen postauksen.





Tämän lisäksi olen innostunut leipomaan vähän terveellisempiä sämpylöitä. Vastikään tein vehnä-ruis-kaurajuustosämpylöitä, jonka ohjeen voisinkin nyt jakaa. En oikeastaan ikinä mittaa muuta kuin veden ja hiivan, joten mutu-tuntumalla mennään! Nyt olen ostanut kaappiin valmiiksi kauraleseitä, ohrajauhoja, ruisjauhoja ja vehnäleseitä, joten seuraavaksi kokeillaan niitä.

Vehnä-ruis-kaura-juustosämpylät (n. 24 kpl isoja sämpylöitä)

12 dl vettä
1-2 rkl hunajaa
n. 1 tl suolaa
paljon juustoraastetta ja/tai porkkanaraastetta
2 pss kuivahiivaa
paljon kaurahiutaleita
sopivasti (n. 24 dl) vehnä-ruis-kaurasämpyläjauhoja
1 dl oliiviöljyä

Kuumenna vesi n. 40-asteiseksi (tuntuu kädellä kuumalta, muttei polta), koska juusto/porkkanaraaste viilentää sitä. Sekoita keskenään juusto/porkkanaraaste, hunaja ja suola. Lisää vesi. Hunaja jää lusikkaan kiinni, mutta kuuma vesi irrottaa sen. Sekoita kuivahiiva erillisessä astiassa pieneen määrään jauhoja. Lisää vesiseokseen ja sekoita. Lisää kaurahiutaleet. Lisää melkein kaikki jauhot välillä sekoittaen. Kun taikina alkaa pysyä kasassa, lisää oliiviöljy. Sekoita ja lisää loput jauhot. Älä tee taikinasta kuitenkaan liian kiinteää, vaan anna sen tarttua hieman käsiin, jotta sämpylöistä tulee meheviä. Anna taikinan nousta n. 30 min.
Painele taikinasta ilmat pois ja pyörittele siitä palloja. Käytä apuna jauhoja. Itse teen yleensä melko suuria sämpylöitä. Voit antaa sämpylöiden nousta vielä ennen uuniin laittamista, mutta omani nousevat ainakin niin mahdottomasti jo taikinavaiheessa, etten enää tässä erikseen nostata. Paista sämpylöistä 225-asteisen uunin keskitasolla n. 15 minuuttia tai kunnes sämpylöiden pinta on kullanruskea.

Minun täytyy jakaa taikinaa kahteen astiaan, koska se turpoaa niin hirveästi.

Tänäaamuna päätin tehdä valmiiksi hieman terveellisemmän version lätyistä. Käytin maidon sijaan kaurajuomaa ja vehnäjauhojen sijaan nuita vehnä-ruis-kaurajauhoja. Lisäsin joukkoon myös kauraleseitä. Minulle on hyvin tyypillistä unohtaa kaikesta ruoanlaitosta suola, joten näihinkään en sitä muistanut listätä. Hyviä niistä tuli! En taaskaan mitannut oikein mitään, mutta tässä summittainen ohje.

Kauralätyt (7 kpl isoja lättyjä)

2 kananmunaa

Lättytaikina.

n. 8 dl kaurajuomaa
n. 4 dl vehnä-ruis-kaurajauhoja
n. 1 dl kauraleseitä
paistamiseen rypsiöljyä

Riko kananmunien rakenne kulhossa. Lisää kauraleseitä haluamasi määrä. Lisää osa kaurajuomasta ja sekoita. Lisää vuorotellen kaurajuomaa ja jauhoja, kunnes taikina on sopivan notkeaa. Paista paistinpannulla pienessä määrässä öljyä.

Raakaruokkijan pieniä iloja

Lopuksi vielä pari raakaruokkijaa innostavaa asiaa. Naava ja Riemuhan on siis raakaruokinnalla eli syövät vain raakaa lihaa, luita, sisäelimiä ja kasvissosetta. Lisään ruokaan myös lohiöljyä ja mineraaleja & kivennäisiä silloin tällöin. Ostan ruoat pääsääntöisesti Murren Murkinasta, mutta hädän hetkellä ihan perusruokakaupasta. Olin jokunen aika sitten ostanut Murresta siansydäntä. Olin kuvitellut sen olevan jauhettua, ja koska pakkaus oli iso, en ollut jaksanut alkaa sulattaa sitä. Kunnes sitten liha oli niin vähissä, että otin sydämetkin sulamaan. Avatessani pakkausta sain yllättyä, sillä paketissa olikin kaksi kokonaista sian sydäntä. Aika hienoa! Tohkeissani tutkin sydämen rakennetta ennen kuin annoin sen Riemulle. Naava syö sen verran vähemmän kuin Riemu, että sille sydäntä sai hieman leikellä. Sitä varten on pistosaha! Voi että, elämä olisi tylsää, jos koirat söisi vaan nappuloita.

Toinen innostava asia on se, että olen vihdoin löytänyt täydellisen astian jäisten lihapötköjen sulattamiseen: metallinen leipävuoka! Nyt ei tarvitse keplotella lihapötköä moneen muovipussiin tai kirota siitä jääkaappiin valunutta verta. Tuo vuoka on aivan täydellinen, ah!

Vaikka minulla tuo ihana pistosaha jäisen lihan pilkkomiseen onkin, joskus on helpompaa vaan antaa lihan sulaa jääkaapissa ennen tarjoamista. Tällöin sen voi myöskin laittaa kongeihin, joita minulta löytyy yhteensä neljä, jotta koirilla olisi hieman enemmän tekemistä. Toki yleensä niiden täytyy joka tapauksessa tehdä jotain ruokansa eteen. Varsinkin, jos annan ruoaksi lihapalleroita, koirat saavat jokaisen pallon eteen tehdä temppuja tai esim. harjoitella paikallaoloa. Tässä talossa ei mitään saa ilmaiseksi.

Alun perin liitin tähän kuvan siitä siansydämestä. Sitten totesin, että herkullisten sämpylä- ja lättykuvien jälkeen se oli ehkä vähän liikaa.