Samanlaisia mutta erilaisia

Riemun uusi takki! Naava ei tällaista suostuisi pitämään.

On nuo koirat kyllä niin hassuja ja niin erilaisia. Tietyissä asioissa huomaa kouluttajan vaikutuksen: molemmat osaa rauhottua, niillä on vahva paikkamakuu, molemmat pysyy vapaana ollessa lähellä, tulee innolla luokse sekä noudattaa kodin sääntöjä tarkasti.
Suurin ero näiden kahden välillä on hermorakenteessa. Naavalla on paljon heikompi hermorakenne kuin Riemulla. Se pöhisee pienimmällekin äänelle ja hiipii piiloon tai käpertyy ihmiseen kiinni. Riemu on oppinut, ettei Naavan pöhinä yleensä merkitse mitään, joten se harvoin lähtee siihen mukaan. Vain jos se itsekin kuuli tai näki jotain todella epäilyttävää. Jos terassin ovi on auki ja koirat ovat sisällä, Naava pöhisee ihan kaikille äänille. Riemu ei äänistä välitä, mutta pöhähtää tai jopa haukahtaa, jos näkee ihmisen meidän aidan takana. Toisaalta sillä on vielä mörköikä menossa, joten hämärällä kämmenen kokoinen kivikin saattaa säikäyttää. Se reagoi kuitenki enemmän näköärsykkeisiin kuin ääniin.

Olen aina halunnut opettaa koiralle ns. "noloustempun" eli sen, missä koira laittaa tassunsa (myöhemmin molemmat) kuonolle. Ennen Riemua aloin opettamaan sitä Naavalle  niin, että laitoin löysän ponnarin roikkumaan sen kuonolle ja naksautin, kun se tuuppasi ponnarin tassulla pois. En meinannut ehtiä ottaa kättäni pois ponnarilta, kun Naava jo viskasi sen maahan. Juuri ja juuri ehdin naksauttaa. Lopulta lopetin tempun harjoittelun, koska Naavaa alkoi ahdistaa ponnarin laitto kuonolle. Harjoittelutapa paineisti sitä aivan liikaa.
Naava ei yhtään pidä siitä, että sen päälle laitetaan yhtään mittään: kauluria, pyyhettä, sukkaa, lelua. Se repäisee sen samantien pois. Riemu sen sijaan ei välitä, vaan antaa asian olla. Sen "tee mulle ihan mitä vaan" -asenne pätee myös tässä. Kun se oli pentu, saatoin asettaa sen selälle pyyhkeen ja se tallusteli sen kanssa ympäriinsä aivan tyytyväisenä, kunnes nukahti jonnekin pyyhe edelleen selän päällä.

Tänään aloitin Riemun kanssa noloustempun harjoittelun. Ajattelin, että haasteena tulee olemaan saada se ottamaan ponnari pois kuonolta. Oikeassa olin! Siinä se poika vaan istui ja katsoi minua ponnari kuonolla roikkuen. Sain tehdä kaikkeni, etten ala nauraa.
Onneksi se on kuitenkin fiksu ja sopivan malttamaton poika, joten se tiesi, että odotan sen tekevän jotain. Hetken tuijottelun jälkeen se tönäisi ponnarin kuonoltaan ihanan selkeästi ja rauhallisesti, joten naksauttaminen oli helppoa. Nopeasti se huomasi, että tarkoitus on nimenomaan ottaa kuonolla oleva asia pois. Se ymmärsi asian ytimen sen verran nopeasti, että voin varmasti pian jättää ponnarin pois.

Ääniherkän Naavan kanssa se on kyllä ollut suuri askel, että se on innostunut ovien sulkemisesta, vaikka siitä kuuluu kova ääni. Edellisen asuntoni keittiössä oli yksi kaapinovi, jota ei tarvinnut kuin vähän työntää ja se paukahti kovaäänisesti. Sen avulla pystyn opettamaan Naavalle, että oven tekemästä paukkeesta saa palkan. Tällä hetkellä harjoittelun alla ovatkin push-to-open-menetelmällä toimivat laatikostot. Naava on todella innostunut sulkemisesta!

Emäntä aktivoituu

Muutto tuli ja meni, eikä reenitila ole vielä valmis. Mattopalaset ovat tulleet, joten vihdoin reenialue voi alkaa laajeta. Tilassa on kova betonilattia, joten olemme voineet reenata vain maton kohdalla. Silti on keppejä ja ohjauksia tehty!

Kepeissä Riemulla oli ongelmana se, että se katsoo joka kepin jälkeen minua. ATD:llä keppejä on hinkattu etupalkalla, ja viime kerralla se teki jo ensimmäisestä yrittämästä oikein. Kotona opetin sen kuppipalkkaan, jotta voidaan tehdä keppejä useammin. Malttia ei meinaa aina löytyä, mutta eiköhän se siitä pikku hiljaa.

Ennen elokuun lomareissua kävin ensimmäistä kertaa läheisessä puistossa reenamassa Riemun ja agiesteen kanssa. Oli superkivaa! Itsekseen reenaamisessa on se hyvä puoli, että ehtii miettiä, mitä tekee ja miksi tekee. ATD:n reeneissä on todettu, että koira osaa, mutta emäntä on liian hidas (ja sählää välillä). Harjoittelin puistossa vauhdin lisäksi takaaleikkausta, valsseja, sokkokäännöstä ja päällejuoksua. GoPro unohtui tietenkin kotiin, mutta jospa sen ensi kerralla muistaisi.

Takaaleikkaus meni aluksi yllättävänkin hyvin. Opin pian, että minun kannattaa kehua Riemua hypyn jälkeen. Jos sanoin "täällä" ja ohjasin seuraavalle esteelle, se luuli, että takaaleikkauksessa tehty hyppy oli väärin. Seuraavalla kerralla se sitten ennakoi ja pysähtyi juuri ennen estettä. Kehumisessa oli myös se hyvä puoli, että se kuuli äänestäni, kummalle puolelle liikun ja osasi kääntyä sen mukaan. Hienojen omatoimireenien päätteeksi Riemu sai juosta vapaana metsässä.

Ostin Riemulle ja itselleni myös kunnon juoksuvehkeet ennen lomaa. En ehtinyt käydä niitä testaamassa, joten loman aikana syttyikin kova palo juoksemiseen. Naava-raukkaa ei juokseminen kiinnosta yhtään, joten se jolkottaa perässä kelataluttimen päässä niin hitaasti kuin vain voi. Haaveena on, että voisin juosta pelkän Riemun kanssa jatkossa. Tosin juoksemiseen tulee nyt tauko, sillä kipeytin jalkani, enkä saa rasittaa sitä liikaa. Akillesjänteen takana oleva limapussi on ärtynyt. Kuulema yleistä, jos liikkuu paljon. Onneks aloitin loman jälkeen myös uimisen, josta ei ainakaan tarvitse luopua!

Aloitin Riemun kanssa myös uuden lajin: dogbicin! Se on siis lihaskuntoa ja venyttelyä koiran kanssa. Riemulle kurssi on hyvää harjoittelua, koska se ei ole pitkään aikaan ollut pienessä tilassa reenamassa yhtä aikaa muiden kanssa. Päällekkäiset käskyt, toiset koirat ja kiertävä kouluttaja tuovat tosi hyvän häiriön harjoituksiin! Varsinkin, kun kouluttaja käyttää paljon Riemun ruokalupasanaa "jes". Ihana, kun Riemua pystyy pitämään kurssilla irti, ilman että se lähtee mihinkään. Liikkeet on paljon helmpompi tehdä, kun koira ei ole hihnassa.

Naava pääsi heti kotona testaamaan dogbiciä ja innostui siitä täysin! Sen lempilajihan on dobo, joten ei ihme, että se tykästyi dogbiciin. Se keksi paljon uusi liikkeitä ja teki joistain liikkeistä itselleen vaikeampia kuin mitä minä ohjasin. Olenkin iltalenkkien ja uinnin jälkeen venytellyt Naavan kanssa.

Olen myös vihdoin alkanut reenaamaan Naavan kanssa uusia tokon alokasluokan liikkeitä. Nyt ollaan reenattu uutta hyppyä, kun kerta estekin on. Tila on kellarissa vielä vähän turhan ahdas, ja Naavaa epäilyttää tuo outo hyppyeste, mutta hyvin se on hoksannut jutun jujun. Aloitimme tästä liikkeestä ihan vain siksi, että minulla oli selkeä kuva mielessäni harjoittelun vaiheista. Kaikkein vaikein tulee olemaan esineen pitäminen. Muut liikkeet Naava oikeastaan osaakin, joten niitä täytyy vain kerrata.

 Viime viikonloppuna päätin vihdoin löytää täältä etelästä kunnon metsän! Pienellä googletuksella ja Tarun neuvoilla se sitten löytyi. Onneksi heräsin aikasin, sillä metsä oli aika suosittu. Yhdeksän aikaan parkkipaikalla oli kolme autoa, mutta meidän lähtiessä kymmeneltä, niitä oli jo kahdeksan. Ajoitus oli siis osuva. Sääkin sattui suosimaan.

Loman jälkeen iski siis into tehdä vähän sitä sun tätä: kohottaa omaa ja koirien kuntoa, reenata keppejä ja ohjauksia itsenäisesti Riemun kanssa ja tähdätä tokokisoihin Naava kanssa. Aloitettiin dogbic ja käytiin koirahierontaseminaarissakin! Katsotaan, mihin tämä kaikki johtaa. Siis mihin muuhun kuin rikkinäiseen jalkaan.

Etsi kuvasta Naava

"Vapaa!"