On monena päivänä ollut kirjoittamisenaihetta, mutta en ole saanut aikaseksi kirjotettua sillon kun asia oli ajankohtanen. Tässä tulee nyt pikasepostuksena viime päivien tapahtumia.
Veljestreffit
Viime sunnuntaina treffattiin Riemun kahta velipoikaa, Foxia (Xfile) ja Simoa (Xfactor). Naava sai jäädä kotiin siksi aikaa.
 |
| Riemu edessä, Fox takana. |
Minun yllätyksekseni Riemu ei ollut heti riemuissaan Foxin näkemisestä. Se aristi ja pyrki pakoon, mutta hetken kuluttua uskalsi tutustua ja sitten leikkiä. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa ennen kuin veljekset ottivat ensimmäistä kertaa yhteen. Olivat ilmeisesti liian tasaisia. Kun Simo saapui paikalle, Fox ja Riemu vuorotellen alistivat sitä leikin lomassa. Riemu myöskin nylkytti molempia veljiään välillä... Melkonen äijä siis kyseessä. Sehän on jo ensimmäistä kertaa nostanut jalkaansakin. Puska tosin toimi tukena, mutta silti.
 |
| Riemu ja Simo |
Oli kyllä mukava nähdä Foxia ja Simoa, ja kuulla, miten muilla menee pentujen kanssa! Simo oli jäänsinisine silmineen kyllä niin ressukka. Veljet vaan alistaa ja toinen joutuu nöyrtymään. Ihmisiä Simo kävi kyllä ahkeasti pusuttamassa.
Olisi kyllä mukava, että jätkät tulis vielä isonakin toimeen keskenään, niin voitais useamminki treffailla. Saas nähä, miten egot alkaa kehittyä.
Simo on tällä hetkellä näistä kolmesta isoin, mutta älyttömän suuria kokoeroja ei ollut.
 |
| Simo edessä, Riemu takana. |
Mie ossaan, osa 1: Portaat
Riemu sitte oppi kulkemaan meidän jyrkät portaat yläkertaan. Minun puolesta ois voinu oppia vähän myöhemmin. Esimerkiksi sitten, kun sen on fyysisesti mahdollista tulla ne hallitusti alas.
Se on pitemmän aikaa kyllä testaillut portailla kulkemista. Eka askelma on ollut kiva istuma- ja leikkipaikka alusta asti. Neljä ensimmäistä porrasta se taisi nousta viime viikolla. Nyt tiistaina, kun kaveri oli kylässä ja esittelin asuntoa, Riemu päätti, että minähän en jää yksin alakertaan, kun muut menee yläkertaan. Kömpelösti kolistellen ja koko matkan ajan vikisten, se pääsi kuin pääsikin ylös asti ihan ite! Tuon tiistain jälkeen se tuleekin ylös aina, kun minä tai Naava mennään sinne. Tai jos Naavan ruokakuppi pitää käydä tarkistamassa. Tai jos ihan muuten vain huvittaa kiivetä portaita.
Ainoa ongelmahan tässä on se, ettei sen kannattaisi vielä itse yrittää tulla portaita alas. Minä kannan sen aina turvallisuuden nimissä alakertaan. Kerran on tosin käynyt niin, että se on lähtenyt Naavan mukana alas, eikä ole voinut pysäyttää kulkuaan kesken matkan. Lopputuloksena on epämääräisesti portaalta toiselle liukuen asteleva pentu. Koetankin parhaani mukaan ehkäistä tilanteita, joissa Riemu saattaisi Naavan imussa lähteä suunnistamaan alas. Yksinään se ei sitä lähde yrittämään.
Portti mitä häh
Koirat on tähän mennessä olleet vapaasti keskenään koko asunnossa yksin ollessaan. Aluksi pidin portaiden edessä estettä, jottei Naava mene yläkertaan ja jätä pentua yksin. Varsinkaan kun Naava tekee juurikin niin kivasti, että kuulee muka jotain, pöhähtää ja lähtee "turvaan" yläkertaan. Siinä on pennun sitte kiva jäädä yksin kököttämään, varsinkin jos ymmärtää että Naava säikähti jotaki. "Apua, kuuliksie jotaki?! Hui, mihin sie menet!!" Naava on reilu kaveri. Sittemmin otin esteen pois, koska ajattelin, että sama pennun on oppia olemaan yksinkin. Mutta joo, nyt kun Riemu osaa kulkea portaat, este on siinä ihan sen vuoksi, ettei kovin monesti päivän aikana kiipeäisi ylös ja vyöryisi alas.
Pari ongelmaa yksinolossa on ollut: ryöstely ja häirintä. Naava on tottunut siihen, että jätän sille kongissa aamuruuan töihin lähtiessä. Riemulle olen alkanut sitten jättää jotain pureskeltavaa. Koska molemmat ovat ahneita ja ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, kumpikin on enemmän kiinnostunut toisen eväistä kuin omistaan. Tämä johtaa siihen, että Riemu juoksee luunsa saatuaan katsomaan Naavan kongia, Naava ryntää Riemun luulle, hotkaisee sen parissa sekunnissa ja hakee sitten konginsa, ärähtää Riemulle ja tyhjentää kongin kaikessa rauhassa. Riemu jää siis puille paljaille. Luu olis sille just hyvä ajanviete, koska sen naskalihampaat ei vielä iske siihen liian tehokkaasti. Lisäks pureskelu tunnetusti rauhoittaa koiraa. Naavan kohdalla luut ei enää täytä ajanvietteen määritelmää.
Toinen ongelma on se, että Naavan mielestä leikkiaika on kokoaika. Aluksi se saattoi mennä sörkkimään nukkuvaa pentua, jotta tämä alkaisi leikkiä. Parin kiellon jälkeen se on ymmärtänyt, ettei niin saa tehdä, mutta se ei edelleenkään tajua, että jos pentu puoliunissaan vaihtaa nukkumapaikka, se ei tarkoita samaa kuin "leikitään!". Kotona ollessani pidän huolen, että Naava antaa pennun nukkua, mutta työaikoina en voi sitä taata. Asiaan oli keksittävä ratkaisu.
Ennen Riemun tuloa, olin laittanut keittöön portin, koska ajattelin pennun olevan siellä yksinoloajat. Näin varmistettais, että Naava ei leiki pennun kanssa liian rajusti. Riemun tulon jälkeen kuitenkin huomasin, että Naava ei leiki rajusti, ja pentu ahdistuu, jos sekä Naava että minä ollaan eri paikassa kuin se. Uuden tilanteen myötä päätin hyödyntää porttia jotenkin. Tuntui kuitenkin rajulta, pistää pentu yhtäkkiä yksin portin taakse, joten viritin portin narulla niin, että Riemu mahtuu kulkemaan raosta, mutta Naava ei. Näin Riemu saisi nukkua ja syödä luutaan rauhassa, mutta halutessaan tulla samalle puolelle kuin Naava. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Noh, mitä kotona onkaan vastassa ensimmäisen porttirakopäivän jälkeen? Molemmat koirat portin takana ja portti lukossa! Siis... miten te... häh? Portti on nimittäin sen verran tiukka, että minunkin pitää käyttää kunnolla voimaa, että saan sen kiinni...
Tämä ei selvästikään ollut ratkaisu ongelmaan, joten päätin sitten kuitenkin eristää koirat päiviksi. Riemu saa vallata keittön ja Naava loppuasunnon. Hyvin niillä oli tänään näyttänyt menevän. Riemu oli saanut rauhassa jyrsiä luutaan ja nukkua. Sen verran sillä oli ollut suru puserossa, että pari nenäliinaa se oli repinyt hyllystä lattialle. Ei toki koko nenäliinapakettia, vaan hienostuneesti vain muutaman yksittäisen nenäliinan. Ei se kuitenkaan edes vikissyt, kun tulin kotiin. Molemmat vaikuttivat oikein tyytyväisiltä. Tällä siis mennään ainakin jonkin aikaan.
Huh, aika sekavaa kirjotusta näin iltaväsyneenä. Riemuki on juossu jo iltahepulinsa ja molemmat on sammunu omiin nurkkiinsa. Hyvää yötä vaan kaikille!
