Ja niin se oppi katsomaan vasemmalle

Kaksi punaista aussieta. Riemu 8 vko.

Aloitin Riemun kanssa naksuttelun ehkä n. kuukausi sitten. Naavan kanssa aloitin sen paljon myöhemmin, joten se ei oppinut luontevasti ehdottamaan, vaan olettaa aina, että minä kerron, mitä pitää tehdä. Tästä syystä halusin Riemun kanssa aloittaa ehdotteluharjoitukset jo pentuiässä, että se oppisi pienestä pitäen ajattelemaan itse.
Päätin aloittaa helposti ja otin lattialle pienen jakkaran. Naksautin ja palkkasin aina kun Riemu edes katsoi jakkaraa, saati sitten jos kurkotti siihen päin tai koski. Tätä toistettiin jonkin aikaan ja todella nopeasti Riemu huomasi, että kannattaa kurkotella jakkaraan päin. Kävi kuitenkin ilmi, että se oli oppinut tuossa tilanteessa jotain aivan muuta kuin odotin.

Kaksi punaista aussieta. Riemu  4,5 kk.

Seuraavalla reenikerralla pistin jakkaran ajattelematta eri puolelle kuin viimeksi. Riemu oli viimeksikin maannut koko naksuttelun ajan ja nytkin se meni makaamaan kun istuin naksuttimen ja herkkupussin kanssa lattialle. Sitten se alkoi kääntää päätään minusta katsoen vasemmalle eli omalle oikealleen. Hämmennyin, koska jakkara oli sen vasemmalla puolella. Kun palkkaa ei kuulunut, se alkoi kääntää päätään isoeleisemmin, jolloin tajusin, mitä se oli viime naksuttelukerralla oppinut. Se oli oppinut katsomaan vasemmalle (tai omalle oikealle)! Aloin naksauttaa pään kääntämisestä, koska sehän oli todella hieno temppu! Sitä voisi koiratanssissa hyvin käyttää hyödyksi. Jo seuraavalla kerralla en enää ottanu jakkaraa mukaan, vaan istuin vain alas naksun ja namipussin kanssa. Odottaa ei tarvinut kuin muutama sekunti, niin Riemu jo alkoi tarjota pään kääntämistä. Harjoituskertoja on nyt kasassa 5-6, ja olen alkanu liittää tekemiseen sanan. Sitten kun se yhdistää liikkeen sanaan, voin alkaa pyytää käytöstä muissa asennoissa ja eri paikoissa. Järisyttävää, että se oppi tämän tempun yhdestä kerrasta.
Viime viikolla kävimme korvaamassa pentukurssimme poissaoloa toisella pentukurssilla, jossa silloin harjoiteltiin käteen koskemista. Tarkoitus oli, että koira itse ehdottaa sitä. En ole koskaan reenannut käsikosketusta Naavankaan kanssa, koska en näe siinä mitään hyötyä. Nytkin kouluttaja luetteli tilanteita, joissa sitä voi käyttää (ohittaminen, eläinlääkärillä jne), mutta en näe sitä toimivana vaihtoehtona ainakaan meillä. Riemu ei siis lähtökohtaisesti yhtään tiennyt, mitä siltä haen. Sitten näki, että sillä välähti: "Aa, tämä on sitä missä ehdotan!" ja se alkoi kääntää päätään vasemmalle! En voinut muuta kuin naurahtaa poikarukalle ja sanoa, että kuule kun nyt ei haeta sitä. Muutama onnistuminen saatiin kädestäkin, mutta koska en näe sen opettamisen pointtia, en itsekään ollut ihan täysillä siinä mukana.

Riemu on pian jo Naavan kokoinen.

Viikonloppuna on taas Naavan agility ja Riemun pentukurssi. Viimeksi Naavan agikurssilla tehtiin jo pitempää ja haastavampaa rataa, mikä oli aivan ihanaa. Siinä itsekin jo hengästyi. Kiva kyllä kun pitää jo hahmottaa rataa kokonaisuutena, eikä vain yksittäisiä tai muutamaa estettä. Ensi kuussa Riemu aloittaa pentuagin ja Naava pääsee jatkuvaan agiryhmään. Silloin minulla onkin lauantaisin kahdet agilityreenit. Ihanaa! Ilmoitin Riemun myös hajuerottelukurssille. Sitä odotan kyllä mielenkiinnolla.
Riemu on muuten kasvanut melko paljon! Paina nyt lähemmäs 13 kg. Saa nähä miten iso mies siitä kasvaa. Tällä hetkellä yleisimmät lempinimet sille ovat "Äijä" ja "Ukko". Se on jo alkanut reagoi Ukko-nimeen, joten ehkä minun pitäisi vähentää sitä.

Palmikkopolvisukat

Nämä sukat kudoin viime kesän loppupuolella. Halusin kesätyön jälkeen jotenkin kiittää työkaveriani/pomoani/sitä, jonka assistentti olin (me ei oikein ikinä keksitty mitään sopivaa titteliä) mahtavasta kesästä. Alkoi siis suuri ja mahtava salapoliisityö jalan koon selvittämiseksi. Työ tuotti tulosta, ja elämäni ensimmäiset 36-koon sukat valmistuivat! Nii ja ekat polvisukatki nämä tais olla. Testasin myös eka kertaa uutta palmikkomallikertaa, säveltäen totta kai. Paljon ekoja kertoja siis.

Neuloin taas "normaalin" sukan eli aloitin varresta enkä varpaista. Alkuperäinen syy siihen, että kudoin eriväriset sukat, on lankavärien sävymuutokset. Aloitin nimittäin kauan sitten ostamallani vihreällä, ja tajusin sitten, että nykyinen marketista löytyvä vihreähän ei tule olemaan samaa sävyä. Kaksi melkein saman väristä sukkaa näyttää hölmöltä, joten parempi tehdä kaksi täysin eriväristä sukkaa. Onneksi päädyin tähän ratkaisuun! Sukista tuli näin paljon yksilöllisemmät, ja kutoessakin oli mukavaa, kun lankakerä vaihtui ensimmäisen sukan jälkeen. Loppuvaiheessa kärsin tosin "yhyy, nämä on eriväriset" -dilemmasta, mutta onneksi hyvä kutojaystäväni vinkkasin, että virkkaa varteen jotain. Vihreään ruskealla ja ruskeaan vihreällä. Loistoidea!

Pitemmittä puheitta, tässä ohje 16 silmukan levyisen palmikkomallikerran polvisukkiin.

Ohje palmikkomallikertaan: Neulekirja. Tähkäpää ja muut lempineuleet (Korhonen&Österman. Gummerus 2010): Annika B. -sukat.

Ohje polvisukkaan: Novita: Neulotut naisen polvisukat (http://www.novita.fi/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=93194)

Lanka: Novita Seitsemän veljestä ruskea (150 g) ja vihreä (150 g)
Puikot: sukkapuikot nro 3.0
Virkkuukoukku: nro 3.5

Huom.! Palmikkomallikerta on tekijänoikeuksien alaista sisältöä, joten minulla ei ole oikeutta julkaista sitä.

Luo 64 s sukkapuikoille ja aloita mallikerta. Palmikko toistuu kolmesti, ja väliin jäävillä 4 silmukalla kudotaan nurjaa. Kudo kaavion mukaiset kerrokset 1-2 kaksi kertaa. Sen jälkeen jatka kaavion mukaisia kerroksia, kunnes varren pituus on 15 cm.
Aloita sitten varren kavennukset, mutta älä unohda jatkaa mallineuletta! Kavenna välinurjilla tasavälein joko neulomalla 2 s oikein yhteen tai tekemällä ylivetokavennuksen. Joka kavennuskierrokselle vähenee 2 silmukkaa. (En rehellisesti sanottuna muista, missä kohtaa kavensin mitenkin, koska se tulee niin automaattisesti, enkä vieläkään ole oppinut kirjoittamaan kaikkea ylös tekohetkellä.) Novitan ohjeen mukaan kavennuksia toistetaan joka 8 krs kerran ja joka 4 krs 6 kertaa, mutta tuo ohje oli minun mielestäni aika hämärä, joten kaventelin n. joka 4 krs sillai kun tuntui hyvältä. Kunnes jäljellä on yhteensä 48 s. Siihen on hyvä muistaa lopettaa.

Nyt silmukoita on sopivasti sen verran, että mallikuvio toistuu kolme kertaa ilman epämääräisiä välisilmukoita. Jatka siis mallineuletta, kunnes varren pituus on 35 cm. Tee sitten kantapää haluamasi ohjeen mukaan. Kantapäässä voit halutessasi jatkaa mallineuletta, mutta minä en jatkanut. Teen kantalapun aina vahvennettuna neuleena, kuten Novitakin ohjeistaa. Silmukkoja poimiessa en koskaan laske niitä, vaan poimin sopivin välein ja niin, ettei koloja jää. Poimitut silmukat kudon kiertäen reikien välttämiseksi. Kavennuksiakin teen sen verran, että sukka näyttää, tuntuu ja vaikuttaa sopivan levyiseltä. Kavennan joka kierroksella, en tee välikierroksia.

Kantapään jälkeen mallineuletta jatketaan vain sukan päälyosassa. Pohjassa kudotaan sileää neuletta (kaikki s oikein). Kun sukka on sopivan pituinen, eli kun pikkuvarvas peittyy, aloitetaan kärkikavennukset. Näitäkin on sädekavennusta, kiilakavennusta ja mitälie. Minä teen oikeastaan aina kiilakavennukset. Kavennan siis vain sukan reunassa ja jätän kavennusten väliin 2 s. Kavennan puikon lopussa 2 s oikein yhteen ja kudon 1 s oikein. Seuraavan puikon alussa kudon taas 1 s oikein ja teen 2 silmukalla ylivetokavennuksen. En neulo koskaan välikerroksia, vaikka niin kaikissa ohjeissa sanotaan.

Kun jäljellä on 8 s, sukka on valmis! Katkaise lanka, pujota langanpää silmäneulaan ja pujottele se jokaisen silmukan läpi. Tiukenna ja päättele lanka. Sitten ei muuta kuin toisen sukan kimppuun.

Koristevirkkaus

Lyhenteet:
ks = kiinteä silmukka
kjs = ketjusilmukka
ps = piilosilmukka
pp = puolipylväs

Virkkaa jokaiseen silmukkaan 1 ks. Sulje kierros neulomalla 1 ps. Virkkaa sitten 5 kjs, jätä väliin 3 s ja virkkaa 1 ks. Toista. Sulje taas kierros piilosilmukalla. Virkkaa sitten 1 pp jokaiseen ketjusilmukkaan, ja sulje taas kierros piilosilmukalla.
Tällaista yksinkertaista, oman pään tuotosta käytän monesti sukkien varsissa koristeena.