Samanlaisia mutta erilaisia

Riemun uusi takki! Naava ei tällaista suostuisi pitämään.

On nuo koirat kyllä niin hassuja ja niin erilaisia. Tietyissä asioissa huomaa kouluttajan vaikutuksen: molemmat osaa rauhottua, niillä on vahva paikkamakuu, molemmat pysyy vapaana ollessa lähellä, tulee innolla luokse sekä noudattaa kodin sääntöjä tarkasti.
Suurin ero näiden kahden välillä on hermorakenteessa. Naavalla on paljon heikompi hermorakenne kuin Riemulla. Se pöhisee pienimmällekin äänelle ja hiipii piiloon tai käpertyy ihmiseen kiinni. Riemu on oppinut, ettei Naavan pöhinä yleensä merkitse mitään, joten se harvoin lähtee siihen mukaan. Vain jos se itsekin kuuli tai näki jotain todella epäilyttävää. Jos terassin ovi on auki ja koirat ovat sisällä, Naava pöhisee ihan kaikille äänille. Riemu ei äänistä välitä, mutta pöhähtää tai jopa haukahtaa, jos näkee ihmisen meidän aidan takana. Toisaalta sillä on vielä mörköikä menossa, joten hämärällä kämmenen kokoinen kivikin saattaa säikäyttää. Se reagoi kuitenki enemmän näköärsykkeisiin kuin ääniin.

Olen aina halunnut opettaa koiralle ns. "noloustempun" eli sen, missä koira laittaa tassunsa (myöhemmin molemmat) kuonolle. Ennen Riemua aloin opettamaan sitä Naavalle  niin, että laitoin löysän ponnarin roikkumaan sen kuonolle ja naksautin, kun se tuuppasi ponnarin tassulla pois. En meinannut ehtiä ottaa kättäni pois ponnarilta, kun Naava jo viskasi sen maahan. Juuri ja juuri ehdin naksauttaa. Lopulta lopetin tempun harjoittelun, koska Naavaa alkoi ahdistaa ponnarin laitto kuonolle. Harjoittelutapa paineisti sitä aivan liikaa.
Naava ei yhtään pidä siitä, että sen päälle laitetaan yhtään mittään: kauluria, pyyhettä, sukkaa, lelua. Se repäisee sen samantien pois. Riemu sen sijaan ei välitä, vaan antaa asian olla. Sen "tee mulle ihan mitä vaan" -asenne pätee myös tässä. Kun se oli pentu, saatoin asettaa sen selälle pyyhkeen ja se tallusteli sen kanssa ympäriinsä aivan tyytyväisenä, kunnes nukahti jonnekin pyyhe edelleen selän päällä.

Tänään aloitin Riemun kanssa noloustempun harjoittelun. Ajattelin, että haasteena tulee olemaan saada se ottamaan ponnari pois kuonolta. Oikeassa olin! Siinä se poika vaan istui ja katsoi minua ponnari kuonolla roikkuen. Sain tehdä kaikkeni, etten ala nauraa.
Onneksi se on kuitenkin fiksu ja sopivan malttamaton poika, joten se tiesi, että odotan sen tekevän jotain. Hetken tuijottelun jälkeen se tönäisi ponnarin kuonoltaan ihanan selkeästi ja rauhallisesti, joten naksauttaminen oli helppoa. Nopeasti se huomasi, että tarkoitus on nimenomaan ottaa kuonolla oleva asia pois. Se ymmärsi asian ytimen sen verran nopeasti, että voin varmasti pian jättää ponnarin pois.

Ääniherkän Naavan kanssa se on kyllä ollut suuri askel, että se on innostunut ovien sulkemisesta, vaikka siitä kuuluu kova ääni. Edellisen asuntoni keittiössä oli yksi kaapinovi, jota ei tarvinnut kuin vähän työntää ja se paukahti kovaäänisesti. Sen avulla pystyn opettamaan Naavalle, että oven tekemästä paukkeesta saa palkan. Tällä hetkellä harjoittelun alla ovatkin push-to-open-menetelmällä toimivat laatikostot. Naava on todella innostunut sulkemisesta!

Emäntä aktivoituu

Muutto tuli ja meni, eikä reenitila ole vielä valmis. Mattopalaset ovat tulleet, joten vihdoin reenialue voi alkaa laajeta. Tilassa on kova betonilattia, joten olemme voineet reenata vain maton kohdalla. Silti on keppejä ja ohjauksia tehty!

Kepeissä Riemulla oli ongelmana se, että se katsoo joka kepin jälkeen minua. ATD:llä keppejä on hinkattu etupalkalla, ja viime kerralla se teki jo ensimmäisestä yrittämästä oikein. Kotona opetin sen kuppipalkkaan, jotta voidaan tehdä keppejä useammin. Malttia ei meinaa aina löytyä, mutta eiköhän se siitä pikku hiljaa.

Ennen elokuun lomareissua kävin ensimmäistä kertaa läheisessä puistossa reenamassa Riemun ja agiesteen kanssa. Oli superkivaa! Itsekseen reenaamisessa on se hyvä puoli, että ehtii miettiä, mitä tekee ja miksi tekee. ATD:n reeneissä on todettu, että koira osaa, mutta emäntä on liian hidas (ja sählää välillä). Harjoittelin puistossa vauhdin lisäksi takaaleikkausta, valsseja, sokkokäännöstä ja päällejuoksua. GoPro unohtui tietenkin kotiin, mutta jospa sen ensi kerralla muistaisi.

Takaaleikkaus meni aluksi yllättävänkin hyvin. Opin pian, että minun kannattaa kehua Riemua hypyn jälkeen. Jos sanoin "täällä" ja ohjasin seuraavalle esteelle, se luuli, että takaaleikkauksessa tehty hyppy oli väärin. Seuraavalla kerralla se sitten ennakoi ja pysähtyi juuri ennen estettä. Kehumisessa oli myös se hyvä puoli, että se kuuli äänestäni, kummalle puolelle liikun ja osasi kääntyä sen mukaan. Hienojen omatoimireenien päätteeksi Riemu sai juosta vapaana metsässä.

Ostin Riemulle ja itselleni myös kunnon juoksuvehkeet ennen lomaa. En ehtinyt käydä niitä testaamassa, joten loman aikana syttyikin kova palo juoksemiseen. Naava-raukkaa ei juokseminen kiinnosta yhtään, joten se jolkottaa perässä kelataluttimen päässä niin hitaasti kuin vain voi. Haaveena on, että voisin juosta pelkän Riemun kanssa jatkossa. Tosin juoksemiseen tulee nyt tauko, sillä kipeytin jalkani, enkä saa rasittaa sitä liikaa. Akillesjänteen takana oleva limapussi on ärtynyt. Kuulema yleistä, jos liikkuu paljon. Onneks aloitin loman jälkeen myös uimisen, josta ei ainakaan tarvitse luopua!

Aloitin Riemun kanssa myös uuden lajin: dogbicin! Se on siis lihaskuntoa ja venyttelyä koiran kanssa. Riemulle kurssi on hyvää harjoittelua, koska se ei ole pitkään aikaan ollut pienessä tilassa reenamassa yhtä aikaa muiden kanssa. Päällekkäiset käskyt, toiset koirat ja kiertävä kouluttaja tuovat tosi hyvän häiriön harjoituksiin! Varsinkin, kun kouluttaja käyttää paljon Riemun ruokalupasanaa "jes". Ihana, kun Riemua pystyy pitämään kurssilla irti, ilman että se lähtee mihinkään. Liikkeet on paljon helmpompi tehdä, kun koira ei ole hihnassa.

Naava pääsi heti kotona testaamaan dogbiciä ja innostui siitä täysin! Sen lempilajihan on dobo, joten ei ihme, että se tykästyi dogbiciin. Se keksi paljon uusi liikkeitä ja teki joistain liikkeistä itselleen vaikeampia kuin mitä minä ohjasin. Olenkin iltalenkkien ja uinnin jälkeen venytellyt Naavan kanssa.

Olen myös vihdoin alkanut reenaamaan Naavan kanssa uusia tokon alokasluokan liikkeitä. Nyt ollaan reenattu uutta hyppyä, kun kerta estekin on. Tila on kellarissa vielä vähän turhan ahdas, ja Naavaa epäilyttää tuo outo hyppyeste, mutta hyvin se on hoksannut jutun jujun. Aloitimme tästä liikkeestä ihan vain siksi, että minulla oli selkeä kuva mielessäni harjoittelun vaiheista. Kaikkein vaikein tulee olemaan esineen pitäminen. Muut liikkeet Naava oikeastaan osaakin, joten niitä täytyy vain kerrata.

 Viime viikonloppuna päätin vihdoin löytää täältä etelästä kunnon metsän! Pienellä googletuksella ja Tarun neuvoilla se sitten löytyi. Onneksi heräsin aikasin, sillä metsä oli aika suosittu. Yhdeksän aikaan parkkipaikalla oli kolme autoa, mutta meidän lähtiessä kymmeneltä, niitä oli jo kahdeksan. Ajoitus oli siis osuva. Sääkin sattui suosimaan.

Loman jälkeen iski siis into tehdä vähän sitä sun tätä: kohottaa omaa ja koirien kuntoa, reenata keppejä ja ohjauksia itsenäisesti Riemun kanssa ja tähdätä tokokisoihin Naava kanssa. Aloitettiin dogbic ja käytiin koirahierontaseminaarissakin! Katsotaan, mihin tämä kaikki johtaa. Siis mihin muuhun kuin rikkinäiseen jalkaan.

Etsi kuvasta Naava

"Vapaa!"

Agilitykuulumisia

Riemu on harrastanut agilitya nyt noin vuoden. Tämän ajan olemme olleet yksityisellä koirakoululla, koska täällä etelässä seuroihin pääseminen on niin vaikeaa ja koska valinnanvaraa on täällä sen verran enemmän, etten ole kyennyt toimimaan asian suhteen. Riemun Fox-veljen (P. Xfiles) omistaja sattui oikein kreivin aikaan ehdottamaan minulle AgiToko Dogseihin hakemista. Kiitokset Tarulle - me päästiin koejäseniksi! Ajankohta oli siitä syystä sopiva, että yksityisellä koirakoululla loppui juuri tilavuokra kesken ja meidän reenit jäi tauolle. Päätin sitten reenata jatkossa vain AgiToko Dogseilla.

Riemun kanssa harjoitellaan edelleen lenkeillä kaikenlaisten asioiden päälle kiipeämistä. Pojan tasapaino alkaa jo olla melkoisen hyvä! Ihana, miten aktiivisesti se etsii kantoja ja kiviä vapaana ollessaan. Kannotkin saa nykyään jo olla melko korkeita. Ulkona on hyvä harjoitella myös erilaisia ohjauksia puita kiertämällä. Olen innostunut katsomaan OneMind Dogsien videoita, ja sitä kautta keskittymään entistä enemmän siihen, mitä kropallani viestin koiralle. Nuita videoita katsellessa olen entisestään vakuuttunut siitä, että erittäin harvoin koira tekee radalla väärin. Virheet johtuu pääasiassa epäselvästä tai ristiriitaisesta ohjauksesta. Toki osa virheistä menee näin alussa myös malttamattomuuden ja innon piikkiin.

Viime aksatreeneissä Riemu hyppi ensimmäistä kertaa 55 cm esteitä ja okseria. Korkeat esteet meni ensin ihan hyvin, mutta sitten se päätti mennä yhden ali ja keksi sen jälkeen, että näin tämä suoritetaan. Sitä hinkattiinkin sitten aika monta kertaa, kunnes tyyppi viimein uskoi, ettei alittaminen ole se juttu. Sama kävi hetken päästä renkaan kanssa, jonka se aiemmin on suorittanut todella hyvin. Se pääsi kerran ohi mennen kävelemään reunasta sen läpi ja oli sen jälkeen sitä mieltä, että sen läpi kuuluu kävellä. Taas saatiin tehdä kymmeniä toistoja ja kokeilla eri tapoja, ennen kuin se taas hyppäsi renkaan läpi. Sainpa taas muistutuksen siitä, että Riemu oppii kerrasta ja palkkautuu pelkästä tekemisestä, vaikka tekisi väärin. Esteiden oikeaan suorittamiseen keskitytään jatkossa tosissaan.

Riemu esittelee uutta temppua, jonka se oppi parilla toistolla!

Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä supermölleihin. Jaiks! Eihän siihen muita esteitä kuulu kuin putket ja hypyt, mutta kun tiedän, miten paljon itse jännitän odottamista, niin on jännittävää myöskin nähdä, miten Riemu reagoi minun jännitykseeni. Naavan kanssahan voisi kisata jo ihan sen vuoksi, että se tekee täydellä innolla ja todella tarkasti, jos minä jännitän. Se on parhaimillaan, kun emäntä on pienessä paniikissa! Mielenkiintoista nähdä, miten jännitys vaikuttaa Riemuun. Harkitsin aluksi mölleihin osallistumista (muut esteet paitsi keinu ja kepit), mutta en halua mennä vielä perseilemään kontaktiesteiden kanssa. Parempi kokeilla ensin vähän, toivottavasti, helpompaa rataa, jotta voi keskittyä ihan vain kisatilanteesta selviämiseen.

Meillä on muutto edessä parin kuukauden päästä. Uudessa asunnossa tulee olemaan minulle aivan mahtavat reenitilat! Laitan sieltä varmaan fiilistelykuvia, kunhan saan tilan laitettua valmiiksi.

Virkattu pääsiäispupu

Innoistuinpas pari viikkoa sitten Suuri Käsityö -lehteä junassa lukiessani virkkaamaan pääsiäiskoristeen. En yleensä tee koristeita, varsinkaan sesonkien mukaan. Lehdessä oli kuitenkin niin hauska ohje, että pakkohan sitä oli kokeilla!



Ohje: Suuri Käsityö 3/2016: Kindereläimet
Lanka: Vanhempien kaapista löytynyt jämävillalanka. Helpompaa olisi käyttää virkkaus- tai puuvillalankaa.
Virkkuukoukku: 1,75
Muut tarvikkeet: kindermunan sisällä oleva saranallinen muovimuna

Lehdessä oli ohje useampaan eläimeen ja myös kissanleluiksi tarkoitettuihin öttiäisiin, joihin ei käytetä kindermunia. Näistä kaikista eläimistä minä valitsin pupun.

Ohjeesta poiketen en liimannut pupun päätä kiinni kindermunaan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei vanhemmiltani löytynyt liimaa. Käytinkin siis kaksinkerroin taitettua teippiä. Hyvin näytti pysyvän. Kiinnitin pääosan nurinpäin, koska silloin se myötäili kindermunan muotoa paremmin. En myöskään tehnyt silmiin pupilleja, koska silmät näyttivät ihan tarpeeksi pelottavilta ilmankin. Seuraavalla kerralla silmät voisi ehkä kirjoa.

Katajasukat varpaista varteen

Näissä sukissa yhdistyy Melissa Morgan-Oakesin tapa kutoa pyöröpuikoilla kaksi sukkaa yhtäaikaa varpaista varteen ja Suuri Käsityölehden palmikkokuvio. Mukana on tottakai ripaus oman mielen mukaan tekemistä. Tämä tosin johtuu suurilta osin siitä, etten ollut taas pitkään aikaan kutonut varpaista varteen, joten matkan varrella tuli aika monta "ainiin nuin se ois pitäny tehä, no en jaksa purkaa" -hetkeä.
En selosta varpaista varteen sukkia kovin yksityiskohtaisesti, koska se vaatisi aivan oman postauksensa. Ehkäpä sellaisen vielä teen.
Kuvion voi toki tehdä myös tavallisiin varresta varpaisiin -sukkiin.
Sukat on tehty koon 39 jalkaan.

Ohje varpaista varteen -sukkaan: Varpaista varteen. Neulo 2 sukkaa kerralla. (Morgan-Oakes. Minerva. 2015. 4. painos)
Ohje kuvioon: Rakas villasukka. (Suuri Käsityö -lehden toimitus ja Taija Kuula. Sanoma Media Finland. 2014.): Kanervasukat.

Lanka: Seitsemän veljestä ruskea (2 x 150 g)
Puikot: pyöröpuikot nro 3.0 ja palmikkopuikko

Huom.! Kuvio on tekijänoikeuksien alaista sisältöä, joten minulla ei ole oikeutta julkaista sen kaavaa.

Tarvitset molemmille sukille omat lankakeränsä. Luo pyöröpuikoille ensin yhtä sukkaa varten yhteensä 16 s, sitten toista varten 16 s. Silmukat luodaan pujottelemalla vuorotellen langanpäätä ja kerästä tulevaa lankaa puikoille. Kun olet luonut silmukat, kudo molempien sukkien molemmat puolet kerran oikein ja merkitse samalla sukan päälle tuleva puoli esim. langanpätkällä. Aloita sitten lisäykset: 1 o, langankierto oikealle, kudo kunnes jäljellä 1 o, langankierto vasemmalle, 1 o. Siirry toiseen sukkaan. Tee lisäyksen sukkien molemmilla puolilla joka 2. krs., kunnes kärki yltää pikkuvarpaaseen. Aloita sitten kuvio. Minulla oli tässä vaiheessa 24 s sekä ala- että yläpuolilla, yhteensä siis 48 s per sukka.

Junassa on hyvä kutoa - ja unohtaa lisäykset.

Sukkien päälypuolella kudotaan jatkettua helmineuletta ja alapuolella sileää neuletta. Jatketussa helmineuleessa peräkkäiset kierrokset ovat samanlaisia. Kudo siis ensimmäisellä ja toisella krslla 2 o, 2 n, kolmannella ja neljännellä krslla 2 n, 2 o, viidennellä ja kuudennella 2 o, 2 n jne. Jatka näin kunnes sukka yltää melkein säären alkuun ja aloita sen jälkeen lisäykset. Morgan-Oakesin kirjassa lisäykset aloitetaan jo aiemmin, mutta olen huomannut, että minulla se leventää sukkaa aivan liikaa. Näissä sukissa itse asiassa unohdin lisäyksen aivan täysin. Silti sukista tuli istuvat! Kantapäästä tulee kuitenkin parempi, kun lisäykset tekee.

Lisää silmukoita kuten kärjessä, mutta tällä kertaa vain sukkien alapuolella. Jatka päälypuolella helmineuletta kuten aiemmin. Kun sukka yltää n. 1 - 2 cm päähän kantapäästä, aloita kannan neulominen. Se tehdään lyhennetyin kierroksin edestakaisin tasona. En tiedä, millä perusteella Morgan-Oakes laskee keskelle jäävät silmukat, mutta itse jätän keskelle n. yhden puikollisen verran silmukoita, tässä tapauksessa 12 s. Ensin kudotaan toisen sukan kantapää valmiiksi, sitten vasta toinen. Päälyosan silmukat jäävät odottamaan.

Kudo 6 s o, lisää merkki (esim. pieni rengas tai langanpätkä) ja kudo 11 s o, nosta 1 s neulomatta, tuo lanka työn oikealle puolelle, aseta merkki vasemmalle puikolle ja nosta silmukka takaisin vasemmalle puikolle. Käännä työ. Kudo silmukat nurin, kunnes jäljellä on kaksi silmukkaa ennen merkkiä. Nosta 1 s neulomatta, vie lanka työn oikealle puolelle ja nosta silmukka takaisin vasemmalle puikolle. Käännä työ. Kudo silmukat oikein, kunnes jäljellä on kaksi silmukkaa ennen edellistä kiedottua silmukkaa. Nosta 1 s neulomatta, vie lanka työn oikealle puolelle ja siirrä silmukka takaisin vasemmalle puikolle. Käännä työ. Jatka näin kunnes kietomatta on 2 - 3 keskimmäistä silmukkaa, kuitenkin niin, että neulot viimeisenä oikein puolen kierroksen. Silmukkamäärästä riippuu jääkö keskelle 2 vai 3 silmukkaa. Morgan-Oakes ohjeistaa jättämään kolme, mutta silloin oikeanpuoleinen kierros ei ole aina viimeinen.

Kohta valmis.

Seuraavana on siis nurja puoli. Kudo nurin, nosta lankalenkit puikolle ja kudo ne nurin yhteen kiedottujen silmukoidensa kanssa. Kun jäljellä on 1 s ennen merkkiä, nosta se puikolle, jotta voit poistaa merkin ja kudo se sitten nurin yhteen seuraavan silmukan kanssa. Käännä työ. Nosta 1. s neulomatta. Kudo oikein, nosta lankalenkit puikolle ja neulo ne yhteen kiedottujen silmukoidensa kanssa. Kun jäljellä on 1 s ennen merkkiä, erota silmukka ja sen lankalenkki toisistaan, nosta ne puikolle, poista merkki ja kudo silmukka, sen lankalenkki ja seuraava s takareunasta oikein yhteen (3 o yht.). Käännä työ. Yhteen kudottujen silmukoiden kohdalle jää pieni väli, joten siitä näet, missä työ tulee kääntää. Jatka nostamalla ensimmäinen silmukka aina kutomatta ja kutomalla välin kohdalla välin molemmilta puolilta 2 s n yht nurjalla puolella ja 2 s o yht oikealla puolella. Kun kaikki silmukat on neulottu, tee toisen sukan kantapää samalla tavalla.

Kun molempien sukkien kantapäät ovat valmiit, jatka kummankin sukan kutomista suljettuna neuleena. Tästä siis alkaa sukan varsi. Aloita varren etupuolella 20 s palmikkokuvio, jota reunustavat molemmin puolin 2 s jatkuvaa helmineuletta. Jatka varren takapuolella jatkuvaa helmineuletta. Lisää palmikkokuvion alkuun ja loppuun lankamerkki, jotta kuvion silmukat eivät mene sekaisin reunan helmineuleen kanssa. Mallikerrassa on 32 krs ja tein sen ainoastaan kerran.


Kudoin tämän jälkeen kaikilla silmukoilla vielä 7 krs jatkuvaa helmineuletta.
Leikkaa lanka, pujota langanpää silmäneulasta ja päättele silmukat. Morgan-Oakes esittelee kirjassaan kolme erilaista päättelytapaa, joista olen käyttänyt ns. ommeltua päättämistä. Tärkeää on muistaa päättää silmukat sopivan löysästi, jotta varsi ei kiristä. Näissä sukissa tosin päätin silmukat aivan liian löysästi, mutta sole niin nuukaa!
Ommeltu päättäminen toimii näin:
Pujota neula kahdesta ensimmäisestä silmukasta oikealta vasemmalle. Älä kiristä! Pujota neula sitten ensimmäisen silmukan läpi vasemmalta oikealle. Pudota ensimmäinen silmukka puikolta. Jatka näin, kunnes jäljellä on 1 s. Pujota neula vielä sen läpi oikealta vasemmalle ja pudota se puikolta.

Tauoista johtuneiden pikkukämmien ansiosta jätin sukat itselleni. Itsellehän tulee aina jätettyä vain ne pieleen menneet tai rumat sukat. Sehän olisi sangen syntistä jättää onnistuneet ja kauniit sukat itselle!

Paljon on tekeillä - osa 2: kutomiset

Tein poikakaverille joululahjan kylkiäiseksi villasukat. Ilman kuvioa on tylsä kutoa, joten selailin sukkakirjojani sopivan hillittyä ohjetta etsien. Mukava kahden silmukan palmikkomallikerta löytyi Neulekirjasta. Värinsä sukka sai poikakaverini firman logon väreistä. Täytyihän näissä sentään jotain ideaa olla.

Poikakaverin vanhemmillekin halusin jotain tehdä, joten päätin ensimmäistä kertaa kokeilla kantikasta koria. Pyöreitä olen toki ennenkin tehnyt. Kori valmistui yhdessä illassa, hirveässä kiireessä. Ekaksi työksi ihan hyvä, joskin hieman vino. Venyttämällä ja vanuttamalla siitä sai vähän suoremman, mutta pohjan teossa olisi pitänyt alusta asti kiinnittää enemmän huomiota suoriin reunoihin. Muistan tämän toivottavasti ensi kerralla.

Siskolle tekemäni punahilkkatossut olivat kovassa käytössä kuluneet puhki, joten jouluna pääsin niitä paikkailemaan. Törmäsin netissä sattumalta minulle uuteen tapaan paikata sukkaa, joten pääsinkin sitä samantien kokeilemaan. Siinä sukkaan kudotaan erillinen paikka sukassa olevista, ehjistä silmukoista.

Sukat Fitz-kuviolla

Ohje palmikkomallikertaan: Neulekirja. Tähkäpää ja muut lempineuleet (Korhonen&Österman. Gummerus 2010): Fitz-sukat.
Ohje sukkaan: esim. Seitsemän veljestä -langan vyötteestä (ks. Näimmie kuon ja virkkaan)

Langat: Novita Seitsemän veljestä violetti (150 g), pinkki (150 g) ja harmaa (150 g) sekä Basic oranssi (50 g)
Puikot: sukkapuikot nro 3.0

Huom.! Palmikkomallikerta on tekijänoikeuksien alaista sisältöä, joten minulla ei ole oikeutta julkaista sitä. 

Luo 42 s ja neulo 4 krs joustinneuletta 1 o, 1 n. Aloita mallikerta. Toista mallikerta neljä kertaa ja aloita kantapää. Jatka kantapään jälkeen mallineuletta jalkapöydälle jäävillä silmukoilla. Minulla on tapana kutoa silmukoita koko ajan puikolta toiselle, jotta mihinkään ei jää reikiä. Tästä syystä pohjan ja päälyosan vaihtuminen puikolla siirtyy koko ajan, joten se on hyvä merkitä esim. langalla. Kun sukka on sopivan pituinen, lopeta mallikerta ja aloita kärkikavennukset kutoen sileää neuletta. Tee toinen sukka samoin. Vaihtele värejä haluamallasi tavalla. Tein joustinneuleen, kantapään ja kärjen harmaalla, mutta muuten värit saivat vaihtua miten sattuu.

Kantikas kori

Ohje: sovellettuna Kauhavan Kangasaitan eli Lankavan ohje
http://www.lankava.fi/WebRoot/esito/Shops/esito/MediaGallery/OHJEET/Virkattu_lehtikori.pdf

Lanka: Novita Eco Tube valkoinen (500 g)
Virkkuukoukku: nro 6.0


Aloita virkkaamalla pohja. Virkkaa aloitusketjuksi 24 kjs. Virkkaa 1 ks 2. ketjusilmukkaan ja 1 ks jokaiseen ketjusilmukkaan. Virkkaa kääntymiskohtaan 1 kjs. Jatka virkkaamalla 1 ks jokaiseen silmukkaan ja virkkaamalla 1 kjs kääntymiskohdassa. Kun pohja on haluamasi kokoinen, aloita reunat. Virkkaa kappaleen ympäri 1 ks jokaiseen silmukkaan pitkillä sivuilla ja jokaiseen kerrokseen lyhyillä sivuilla. Sulje kierros virkkaamalla 1 ps ja aloita uusi kierros virkkaamalla 1 kjs. Kun reunat ovat haluamasi korkuiset, katkaise lanka kierroksen lopussa, virkkaa 1 ps ja vedä lanka silmukan läpi.
Tee tämän jälkeen nurkkiin saumat. Lankavan ohjeesta poiketen, tein nämä työn oikealle puolelle. Taittele työn kulmia niin, että hahmotat paremmin, mihin sauma tulee. Vie koukku alimpien silmukoiden läpi, vedä lanka niiden läpi ja tee 1 ps. Jatka näin ylöspäin kohti korin reunaa. Katkaise lanka viimeisen ps:n kohdalla ja vedä lanka silmukan läpi. Tee sauma vielä kolmeen muuhunkin kulmaan. Päättele langanpäät.

Sukan paikkaaminen

Reikä tossun kärjessä.

Ohje: http://jackie-es.com/the-designing-day/repairing-a-hand-knit-sock-with-a-knit-in-place-patch.php

Lanka: mahdollisuuksien mukaan sukassa alun perin käytettyä lankaa
Puikot: mahdollisuuksien mukaan samankokoiset kuin sukassa alun perin käytetyt

Reiän päälle kudotaan siis paikka sukassa alun perin käytetyllä langalla. Jos tätä lankaa ei ole enää, paikkaan voi käyttää saman väristä lankaa tai vaikka jotain aivan toisenlaista lankaa. Puikot olisi hyvä olla samankokoiset. Käytin tossuja tehdessä puikkoja nro 6.0., mutta niitä ei jouluna meiltä kotoa löytynyt, joten käytin puikkoja nro 4.0.

Paikkaus menossa.

Paikka aloitetaan poimimalla pari kerrosta reiän alta silmukoita sen verran, että niitä on pari silmukkaa reiän leveyttä enemmän. Näillä silmukoilla kudotaan kaksi kerrosta sitä neuletta, jota sukassa on tässä kohtaa tehty. Yleensä siis sileää neuletta, mutta näissä tossuissa ainaoikeaa. Sen jälkeen jokaisella kierroksella poimitaan sukasta mukaan yksi silmukka puikon molemmissa päissä. Näin paikka kiinnitetään jo tekovaiheessa sukkaan. Tee puikon alussa poimitulla silmukalla ja puikon ensimmäisellä silmukalla ylivetokavennus. Puikon lopussa kudo viimeinen silmukka poimitun kanssa yhteen. Varmista, että poimit silmukat parin silmukan päästä reiästä ja sopivalta etäisyydeltä paikasta, jotta paikasta ei tule löysä eikä liian tiukka. Jatka näin kunnes paikka yltää pari kerrosta reiän yli. Katkaise lanka, mutta jätä lankaa riittävästi päättelyyn. Pujota langanpää parsinneulasta. Kiinnitä puikolla olevat silmukat sukkaan poimimalla parsinneulalla 1 s sukasta ja 1 s puikolta ja vetämällä langan molempien läpi. Toista tämä kunnes olet kiinnittänyt kaikki puikolla olevat silmukat sukkaan. Päättele langanpäät.

Valmis paikka.

Paljon on tekeillä - osa 1: Koirat ja leipomiset

Lemmikkihytissä tassupesua ennen unia.

Hieman on jäänyt tämän blogin päivitys vähemmälle. Niin se vain elämä vie mennessään ja tietokoneella istuminen kärsii.

Joulun olin koirien kanssa kotona pohjoisessa, jossa oli onneksi kivasti luntakin ja pakkasta. Yöjunalla mentiin sinne ja takaisin. Mennessä juttelin asemalla intialaisen miehen kanssa, joka kuunteli järkyttyneenä, kun sanoin, että meidän matka kestää 11 tuntia/suunta. Koirat on siihen oikein hyvin tottuneet. Kaikki nukutaan oikein sikeästi koko matka omassa hytissä. Mitä nyt itse jouduin vähän viimeistelemään joululahjoja matkalla.

Riemu on nykyään jo iso poika. Lokakuussa tuli vuosi täyteen, korkeutta löytyy n. 55 cm ja painoa n. 20 kg. Melkoinen laiheliini se kyllä on, vaikka syö kuin hevonen. Emäänsä tullut.
Kesällä aloitettiin jäljestys molempien koirien ja Riemun Fox-veljen kanssa. Koirat innostuivatkin siitä oikein kunnolla. Lopulta vauhtia alkoi kyllä olla jo niin paljon, että tarkuus kärsi, joten ensi keväänä täytyy taas alkaa työstämään sitä.

Sekä Naava että Riemu opettelee auttamaan kotiaskareissa. Naavahan osaa jo siivota lelunsa koriin, mutta viime aikoina se on harjoitellut kaapinovien sulkemista. Tällä hetkellä se sulkee kolme ovea ennen palkkaa, tai kaksi, jos toinen niistä on erittäin painava tai rämisevä. Naava suhtautuu tehtäväänsä erittäin innokkasti!

Naava dobo-pallon päällä.

Riemu opettelee täyttämään pyykkikonetta. Tätä varten täytyikin lähteä ihan alusta, koska en ole vielä opettanut Riemua tuomaan esineitä tai edes pitämään niitä suussaan. Ensin harjoiteltiin pyyhkeen tai lelun ottamista suuhun. Koska Riemua ei lelut ihan hirveästi kiinnosta, toin tähän harjoitukseen vähän vauhtia heittelemällä lelua, jotta Riemu nappaisi sen suuhunsa. Aiemmin oltiin jo erikseen alettu harjoitella sitä, että Riemu menee pyykkikaapin alatasolle, jossa koirien pyykit ovat. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että Riemu ottaa pyykkikaapista pyyhkeen, saa palkan, ottaa toisen pyyhkeen ja saa palkan. Erikseen on alettu harjoitella pyykikonetta vasten nousemista. Pyykkikoneeni on päältä täytettävä, joten se tuo lisähaasteen.

Riemu löysi penkin.

Riemu on myös aloittanut doboilun! Naavahan on siinä ihan mestari nykyään. Se osaa seistä, istua ja maata pallon päällä sekä tehdä ympyrän. On ihana nähdä, miten hulluna molemmat ovat siihen hommaan. Saapahan emäntäkin samalla treeniä. Riemu uskalsi heti ensimmäisellä kerralla nousta pallon päälle, mikä ei toisaalta ollut yllätys. Mehän harrastetaan penkkien, kivien ja kantojen päälle nousemista etenkin agilityyn mennessä. Dobo-pallon päällä Riemu saa tosin tasapainoilla vasta hyvin lyhyitä aikoja, koska on aloittelija.

Riemu löysi kannon.

Käsitöitäkin on tullu tehtyä. Joululahjaideoita oli ihan hirveästi, mutta aikaa erittäin vähän, joten tyydyin tekemään lahjan vain poikakaverille ja hänen vanhemmilleen. Muuta saavat lahjansa jälkikäteen. Tällä hetkellä tekeillä on edelleen converse-sukat ja niiden lisäksi pipo siskontytölle, sukat veljenpojalle ja pehmolelu/tyyny siskonpojalle. Neuleohjeista teen erillisen postauksen.





Tämän lisäksi olen innostunut leipomaan vähän terveellisempiä sämpylöitä. Vastikään tein vehnä-ruis-kaurajuustosämpylöitä, jonka ohjeen voisinkin nyt jakaa. En oikeastaan ikinä mittaa muuta kuin veden ja hiivan, joten mutu-tuntumalla mennään! Nyt olen ostanut kaappiin valmiiksi kauraleseitä, ohrajauhoja, ruisjauhoja ja vehnäleseitä, joten seuraavaksi kokeillaan niitä.

Vehnä-ruis-kaura-juustosämpylät (n. 24 kpl isoja sämpylöitä)

12 dl vettä
1-2 rkl hunajaa
n. 1 tl suolaa
paljon juustoraastetta ja/tai porkkanaraastetta
2 pss kuivahiivaa
paljon kaurahiutaleita
sopivasti (n. 24 dl) vehnä-ruis-kaurasämpyläjauhoja
1 dl oliiviöljyä

Kuumenna vesi n. 40-asteiseksi (tuntuu kädellä kuumalta, muttei polta), koska juusto/porkkanaraaste viilentää sitä. Sekoita keskenään juusto/porkkanaraaste, hunaja ja suola. Lisää vesi. Hunaja jää lusikkaan kiinni, mutta kuuma vesi irrottaa sen. Sekoita kuivahiiva erillisessä astiassa pieneen määrään jauhoja. Lisää vesiseokseen ja sekoita. Lisää kaurahiutaleet. Lisää melkein kaikki jauhot välillä sekoittaen. Kun taikina alkaa pysyä kasassa, lisää oliiviöljy. Sekoita ja lisää loput jauhot. Älä tee taikinasta kuitenkaan liian kiinteää, vaan anna sen tarttua hieman käsiin, jotta sämpylöistä tulee meheviä. Anna taikinan nousta n. 30 min.
Painele taikinasta ilmat pois ja pyörittele siitä palloja. Käytä apuna jauhoja. Itse teen yleensä melko suuria sämpylöitä. Voit antaa sämpylöiden nousta vielä ennen uuniin laittamista, mutta omani nousevat ainakin niin mahdottomasti jo taikinavaiheessa, etten enää tässä erikseen nostata. Paista sämpylöistä 225-asteisen uunin keskitasolla n. 15 minuuttia tai kunnes sämpylöiden pinta on kullanruskea.

Minun täytyy jakaa taikinaa kahteen astiaan, koska se turpoaa niin hirveästi.

Tänäaamuna päätin tehdä valmiiksi hieman terveellisemmän version lätyistä. Käytin maidon sijaan kaurajuomaa ja vehnäjauhojen sijaan nuita vehnä-ruis-kaurajauhoja. Lisäsin joukkoon myös kauraleseitä. Minulle on hyvin tyypillistä unohtaa kaikesta ruoanlaitosta suola, joten näihinkään en sitä muistanut listätä. Hyviä niistä tuli! En taaskaan mitannut oikein mitään, mutta tässä summittainen ohje.

Kauralätyt (7 kpl isoja lättyjä)

2 kananmunaa

Lättytaikina.

n. 8 dl kaurajuomaa
n. 4 dl vehnä-ruis-kaurajauhoja
n. 1 dl kauraleseitä
paistamiseen rypsiöljyä

Riko kananmunien rakenne kulhossa. Lisää kauraleseitä haluamasi määrä. Lisää osa kaurajuomasta ja sekoita. Lisää vuorotellen kaurajuomaa ja jauhoja, kunnes taikina on sopivan notkeaa. Paista paistinpannulla pienessä määrässä öljyä.

Raakaruokkijan pieniä iloja

Lopuksi vielä pari raakaruokkijaa innostavaa asiaa. Naava ja Riemuhan on siis raakaruokinnalla eli syövät vain raakaa lihaa, luita, sisäelimiä ja kasvissosetta. Lisään ruokaan myös lohiöljyä ja mineraaleja & kivennäisiä silloin tällöin. Ostan ruoat pääsääntöisesti Murren Murkinasta, mutta hädän hetkellä ihan perusruokakaupasta. Olin jokunen aika sitten ostanut Murresta siansydäntä. Olin kuvitellut sen olevan jauhettua, ja koska pakkaus oli iso, en ollut jaksanut alkaa sulattaa sitä. Kunnes sitten liha oli niin vähissä, että otin sydämetkin sulamaan. Avatessani pakkausta sain yllättyä, sillä paketissa olikin kaksi kokonaista sian sydäntä. Aika hienoa! Tohkeissani tutkin sydämen rakennetta ennen kuin annoin sen Riemulle. Naava syö sen verran vähemmän kuin Riemu, että sille sydäntä sai hieman leikellä. Sitä varten on pistosaha! Voi että, elämä olisi tylsää, jos koirat söisi vaan nappuloita.

Toinen innostava asia on se, että olen vihdoin löytänyt täydellisen astian jäisten lihapötköjen sulattamiseen: metallinen leipävuoka! Nyt ei tarvitse keplotella lihapötköä moneen muovipussiin tai kirota siitä jääkaappiin valunutta verta. Tuo vuoka on aivan täydellinen, ah!

Vaikka minulla tuo ihana pistosaha jäisen lihan pilkkomiseen onkin, joskus on helpompaa vaan antaa lihan sulaa jääkaapissa ennen tarjoamista. Tällöin sen voi myöskin laittaa kongeihin, joita minulta löytyy yhteensä neljä, jotta koirilla olisi hieman enemmän tekemistä. Toki yleensä niiden täytyy joka tapauksessa tehdä jotain ruokansa eteen. Varsinkin, jos annan ruoaksi lihapalleroita, koirat saavat jokaisen pallon eteen tehdä temppuja tai esim. harjoitella paikallaoloa. Tässä talossa ei mitään saa ilmaiseksi.

Alun perin liitin tähän kuvan siitä siansydämestä. Sitten totesin, että herkullisten sämpylä- ja lättykuvien jälkeen se oli ehkä vähän liikaa.