Vihdoin, vihdoin ja VIHDOIN

Johan se vierähti melkein kuukausi ilman että sain kirjotettua. Monta kertaa oli kyllä mielessä, mutta koneella istuminen ei sitten kuitenkaan houkuttanu tarpeeksi. Nyt en kuitenkaan voi enää pidätellä, vaan on pakko päästä julkisesti iloitsemaan koiruleiden saavutuksista! Kirjottelenpas molemmista koirista nyt erikseen, ja mahdollisesti hyvin sekavasti. Aloitan kuitenkin kepeästi kuvilla.

Kaverukset painii.

Ulkorallatusta. Naava sopivasti sheikkauksen loppuvaiheessa.

Muotinäytös: Naavalla uudet valjaat ja Riemulla uusi panta (joka ei näy). Riemun pentupanta tosiaan katkesi pari viikkoa sitten kesken lenkin. Onneksi herra kulkee edelleen vapaana tosi hyvin.

Riemuska on nyt 16 vkoa eli 4 kk, ja tästä lähin ikää aletaanki jo ajatella kuukausina eikä viikkoina. Ainaki itellä 16 vkoa kuulostaa vielä järkevältä iältä sanoa, mutta 17 tai 18 vkoa ei. Kuukaudet siis käyttöön.

Riemu 16 vkoa nätisti junassa.

Pikkumies painaa 10,4 kg ja on jotain 43 cm korkea (koiran säkää on kyllä niin vaikea mitata, että tuo luku saattaa heittää aika reilusti). Ihan hyvän kokoinen ukkeli siis. Eilen käytiin rokotuksilla ja Riemu sai kehuja hyvästä käyttäytymisestä. Se on myös kaikin puolin terve.
Tutkimushuoneesta tultaessa Riemu säikähti kassalla seisovaa käppänää ihan toden teolla ja aloitti pöhinän. Se jopa haukahteli pari kertaa. Otin sen kontaktiin ja pikkuhiljaa se rauhottui. Mentiin vähän sivummalle ja siellä Riemu pitikin jo hyvin kontaktia yksittäisiä "aivan pakko nyt tuijottaa tuota pelottavaa hirviötä, pöh!" -tapauksia lukuun ottamatta. Junassa kerettiin juuri istua alas, kun vieressä istuva koira alkoi räyhäämään. Riemu kerkesin vain kerran pöhähtää, kun sain sen jo kontaktiin ja rauhoittumaan. Se selkeästi hoksasi jo edellisestä, että parempi olla hiljaa ja katsoa emäntää, niin saa nameja. Aika paljon vaadittu kyllä nuin pieneltä, että pitää istua hiljaa kontaktissa, kun toinen koiraa huutaa vieressä "v***u mä tapan sut!" Kaiken kaikkiaan olen siis oikein tyytyväinen rokotusreissuun.

Laatuaikaa pikkumiehen kanssa. Huomaa uusi panta.

Riemu on nyt ollu n. 2 viikkoa sisäsiisti. Öisin ei edes pyydä ulos, ennen kuin herätyskello soi. Päivisinkin on tekemättä, vaikka paperi onkin varalta lattialla.
Yhtenä aamuna Riemu esitteli ensimmäistä kertaa laulunlahjojaan, kun kelloradio pärähti soimaan. Radiosta kuuluva laulu oli ilmeisesti niin koskettava, että siihen piti liittyä. Tämä kaunis aamunavausjoiku on kuitenkin tähän mennessä ollut ainoa.

Jebajee, sain vihdoin viime viikolla aikaiseksi ilmoittaa molemmat tassuttelijat kursseille. Hienosti, Henna, hyvä tyttö. Riemu aloittaa Pentu Teho -kurssin ensi viikolla. Ei mitään hajua, mistä tuo nimi tulee. Mielenkiinnolla odotan siis ensi viikkoa. Naava aloitti agilityn jatkokurssin tänään.

Nassu reenien jälkeen kotipihalla.

Naavan kanssa käytiin agin alkeiskurssi syksyllä. Siellä ongelmana oli se, ettei neidin päänuppi meinannut kestää sitä vauhtia, joten kahden esteen jälkeen iski aina kauhea hepuli, jolla neiti sitten palkkasi itsensä. Jos Naava on vapaana, sitä ei kestä komentaa, koska sitten se lopettaa yhteistyön välittömästi. "Jos sää oot noin vihanen, niin reenaa ihan ittekses." Kutsuin sen siis aina luokse ihan normaalisti, palkkasin ja lähetin taas esteelle. Ongelmahan tässä oli se, ettei Naava selkeästikään tiennyt, että teki väärin. Ja mistäs se olisi sen voinut tietää, kun sille ei voi sitä sanoa, ilman että se lyö hanskat tiskiin. HUOKAUS. Kurssin loppuvaiheessa saatiin kuitenkin jo onnistumisia, kun kuljin tarpeeksi selkeästi Naavan mukana ja olin putken päässä valmiina ohjaamaan seuraavalle esteelle. Ei siis puhettakaan, että olisin voinut seistä jossain sen seuraavaan esteen lähellä, koska silloin Naava lähti suuntan X hepuloimaan. Päätin siis miettiä Naavan agiharrastuksen järkevyyttä jatkossa.

Naava ei oikein arvostanut tätä kuvaussessiota.

Tänne etelään muuttaessa tuli kuitenkin sellainen olo, että sitä agia voitaisiin vielä kokeilla. Naavalla kuitenkin vauhtia riittää ja se selkeästi tykkää mennä esteitä. Kunhan se päänuppikin vielä kestäis kierrokset, niin kaikki menis oikein hyvin! Myönnän, että jännitin tänään kurssilla ja olin henkisesti varautunut siihen, että Naava lähtee sekoilemaan ympäri hallia. Halli oli kuitenkin onneksi melko pieni (ja lämmin!), ja muut koirat odottivat puoliseinän takana. Lisäksi olin rohkea ja pyysin toista ohjaajaa lopettamaan vinkulelun vinguttamisen meidän suorituksen ajaksi. Naava kyllä näytti, että olisi kestänyt sen häiriön, mutta minä en!

Kurssi aloitettiin kuuden esteen radalla (hyppy, muuri, putki, hyppy x 3). Päätin kokeilla sitä suorilta, vaikka Naava onkin aikaisemmin tehnyt vain kahden esteen pätkiä (koska hepuli iski sen jälkeen...). Ennen reenien alkamista olin kiertänyt agikentän Naavan kanssa ja tehnyt siellä muutamia koiratanssiliikkeitä. Ennen radan aloittamistakin teetin Naavalla pyörimistä ja pujottelua, jotta sen aivot olisivat yhdessä tekemisen taajuudella ja jotta se saisi vähän alkuverryttelyä. Naava yllätti minut aivan täysin! Se juoksi radan tuttuun tapaan ttttttäääyyyysiä, mutta se kuunteli minua koko ajan! Ekalla kerralla saatoin sen aina tosi pitkälle ja pyrin juoksemaan putken päähän sitä vastaan. Tästä syystä viimeisillä hypyillä suunta oli aluksi hukassa, koska minä olin auttamattomasti myöhässä. Kouluttaja neuvoikin olemaan saattamatta koiraa niin pitkälle. Seuraavilla kerroilla uskalsinkin jo noudattaa ohjetta, koska Naava oli todistanut, että se keskittyy esteiden lisäksi minuun eikä pelkästään juoksemiseen. Tosin ekan kerran jälkeen Naava osasi jo radan ulkoa, joten sinänsä olisi ollut sama, mitä minä siellä teen :D Mutta sainpas taas juosta ja harjoitella ohjaamista.

Jälleen kerran kuultiin yllättyneitä kommentteja Naavan nopeudesta. Lapinkoirilla on tapana tehdä hyvin ja olla tarkkoja, mutta ne on yleensä melko hitaita. Kouluttaja luonnehti Naavan vauhtia räjähtäväksi. Sitä se kyllä onkin. Ihanaa, kun se on nyt selkeästi saanut päänsä mukaan tähän hommaan, niin minunkin ohjaamiseni helpottuu, kun sitä ei tarvi kädestä pitäen saattaa esteeltä toiselle. Voi olla, että erään pikkumiehen ilmaantuminen meidän elämäämme on vaikuttanut siihen, että Naava haluaa nykyään antaa 120 prosenttia entisen 100 sijaan ;) Toki muutosta johtuvalla neljän kuukauden tauollakin oli osuutta asiaan. Oli kyllä ihana nähdä, että Naavan silmät syttyi, kun otin reenirepun esille. Kokonaisuudessaan siis aivan ihanat reenit takana! Kiitos, Naava "wannabe-aussie" Lapintyttö! Agi on ehdottomasti meidän juttu!

Pakko vielä mainita, että tuo yleiskuva hitaista lapinkoirista pitää vain osittain paikkaansa. Tunnen itse kyllä paljon nopeita, agia harrastavia ja siinä pärjääviä lapikkaita. Löytyyhän rodusta muutama agilityvaliokin. Silti nautin siitä, kun kouluttajan suu loksahtaa auki, kun reeneissä rauhassa odottava, minua tiiviisti tuijottava, hiljainen Naava räjähtää radalla vauhtiin. Hih <3

Kontaktia remuamisen keskellä.

Riemusta tulee tässä vähän Hessu Hopo mieleen. Näiden kahden kuvan välillä taitaa olla viikko, mutta Riemun kasvu näkyy silti selvästi.

 Viime viikonloppuna treffattiin Riemun sisaruksia tällä kertaa isommalla joukolla. Viisi sisarusta pääsi paikalle ja Naavakin oli mukana peuhaamassa. Leikeissä oli havaittavissa hienoista värisyrjintää tai -suosintaa: punaiset Riemu (Xplorer), Fox (Xfile) ja Simo (Xfactor) + Naava leikkivät enimmäkseen keskenään, samoin red merlet Kerbe (Xcellent) ja Ruska (Xcetera). Toki sillä, ketkä olivat nähneet toisiaan eniten, saattoi olla osuutta asiaan.
Huomenna Riemun kasvattaja tulee kaupunkiin, joten silloin taas treffaillaan! Ihanaa, kun Riemulla on pentuesisaruksia, joita treffata. Naavalla on yksi veli, joka asuu hyvin kaukana ja jonka omistajat, eivät halua olla yhteyksissä. Harmi.

Naava nauttii, kun Riemu ja Fox jahtaavat sitä.

Epämääräinen kasa punaista ja Kerben "isoveljen" takapää.

Edessä Naava ja Fox, takana Ruska ja Kerbe.

 Lopuksi vielä yksi jännä juttu. Mulla on kaksi ruskeaa koiraa. Uskokaa tai älkää, mutta toisesta niistä lähtee harjatessa ruskeaa karvaa!! o.O

Naavan parin vetäsyn satsi vasemmalla, Riemun muutaman viikon tulos oikealla.