MINÄ ostin KELAtaluttimen!

Tietysti sen täytyy olla ruskea.

Tuntuu vielä niin epätodellisen järkyttävältä, että vaikeahan tätä on uskoa todeksi. Viikko sitten se kuitenkin saapui postin mukana. Kelatalutin. Vieläpä se sellainen uudenlainen, johon saa jos jonkinlaista valoa, kakkapussia ja hilavitkutinta kiinni. Hetken mielijohteesta tämä periaatteitani järisyttävä tilaus ei kuitenkaan tapahtunut, vaan se oli pitkän harkinnan ja mielikuvaharjoittelun tulos. Etenkin jälkimmäistä tehtiin paljon tilauksen saapumista odotellessa. 

Pitkään olen ajatellut, että ostaisin mielelläni kelataluttimen, joka olisi tavallisen hihnan pituinen (1,5–2 m). Miksi hitossa niiden pitää olla 5–8 metriä pitkiä? Niin pitkään kuin jaksan muistaa, olen vihannut kelataluttimia syistä, jotka kohta listaan (yksi niistä on toki tuo pituus). Entinen asuinkumppanini sai minut kuitenkaan havahtumaan: eihän vika ole itse taluttimessa, vaan sen käyttäjässä eli koiran taluttajassa. Koiraa nyt on ylipäänsä turha syyttää yhtään mistään, kun ihminenhän se kaikkeen on aina syypää. Katsokaamme siis kelatalutinta pitävään käteen ja sen käden päässä olevaan kaksijalkaiseen.

Miksi inhoan kelataluttimia?

1.       95 % ihmisistä, jotka käyttävät koirallaan kelatalutinta, eivät hallitsee koiraansa ollenkaan. Koira, joka kiskoo mihin sattuu eikä ole millään tapaa hallinnassa, pistetään siis 5–8 metriä pitkään hihnaan. Tarviiko sanoa enempää.
2. Vaikka koira muuten kävelisi hyvin hihnassa, omistaja antaa sen lähestyä vastaan tulevia koiria vapaasti, koska pitkä hihna sen sallii. Tähän kyllä kuuluvat ne ”minun koira on ihan kiltti, antaa niiden nyt tutustua” -ihmiset, jotka eivät millään halua uskoa, että me ei nyt haluta tervehtiä sitä sinun Vuffea, vaikka se olisi sinun mielestäsi kuinka ihana tahansa. Harmi, että näillä ihmisillä sitten yleensä on myöskin ne kelataluttimet aseenaan.
3.  Kelatalutin aiheuttaa koiran kaulalle koko ajan pientä painetta ja käytännössä opettaa sen vetämään. Fleksejähän on toki eri painoisille koirille eri kokoja, mutta oikean kokoinenkin talutin vetää koiran kaulaa ihan liikaa.
4.    Kelataluttimen tekijät ilmeisesti ajattelevat, että pienten koirien omistajilla on pienet kädet ja isojen koirien omistajilla isot. Mitä pienempi kelatalutin sen minimaalisempi kädensija niissä on. Vastaavasti suurten koirien kelataluttimet ovat valtavia jytkyjä. Tästä syystä osa joutuu ostamaan pienelle koiralleen isomman (ja painavamman) kelataluttimen, koska heidän kätensä ei sovi pienen kelataluttimen kädensijaan. Tämä taas johtaa siihen, että pienen koiran kaulaa vetää kohtuuttoman painava hihna.

Miksi siis ostin Naavalle kelataluttimen

Naava osaa kävellä hihnassa. Se vetää vain kahdesta syystä: joko ollaan menossa kohti jotain ihanaa paikkaa (esim. vapaanapitopaikka, koirakaverin luo) eikä se malta pysyä housuissaan tai sitten sillä on kakkahätä. Molemmissa tapauksissa se kääntyy heti takaisin ja tulee minun viereeni, kun pysähdyn. Koska Riemulla hihnassa kulkeminen on vielä harjoitteluvaiheessa, me pysähtelemme lenkeillä melko usein. Naava toteaa aika äkkiä, että paras vain kävellä minun vieressäni.

Naava saa nyt Riemun tulon jälkeen ehkä hieman yliannostuksen liikuntaa joka päivä, joten se kävelee muutenkin lenkeillä melko laiskasti. Se haluaisi jäädä haistelemaan pidemmäksi aikaa ja useammin, ja lompsuttelee rauhallisesti minun vieressäni tai takanani. Tästä johtuen se kompastelee hihnaan, vaikka kuinka yritän pitää hihnaa sopivalla pituudella.

Tärkeä seikka on myös se, että Naava on äänellä ohjattavissa. Kelatalutin on ikään kuin hento turvavyö minun ja Naavan välillä. Siihen turvataan vain, jos Naava päättää olla kuulematta suullista ohjeistusta. Naava on lappalainen, joten tarpeet pitäisi aina tehdä mahdollisimman kauas tiestä, mielellään ojaan tai pusikkoon. Etenkin kakkaamista varten se yrittää aina syöksyä jonnekin kauas, mutta kun ei lyhyen hihnan vuoksi pääse, se ei tee sitten mitään ennen kuin on niin hätä, että on pakko tyytyä siihen paikkaan, mihin pääsee.

Riemua on helppo pitää vapaana oikeastaan missä vain. Se on nykyisin huomannut, että tykkää juoksemisesta ja se uskaltaa irrota kauemmas, mutta se pysähtyy hyvin usein odottamaan ja katsomaan, missä minä menen. Se vastaa kutsuihin sekunnin sadasosassa. Se jopa keskeyttää pallon jahtaamisen heti luoksetulokäskyn kuullessaan! Se ei lähde toisten koirien, ihmisten tai eläinten luokse. Nykyisten alkuhuumajuoksentelujen jälkeen se aika pian päättää, että jos nyt vaan kävelisin tässä lähellä. Koirani tietävät, että jos toinen on hihnassa, ne eivät saa leikkiä. Naavaa en uskalla missä tahansa pitää enää vapaana, koska se keksi vuosi sitten, että jänikset on semmoisia kivoja otuksia, jotka lähtevät karkuun kun niitä kohti juoksee. Asiaa työstetään, mutta pääasiallisesti sen korvat häviää, jos se näkee jäniksen. Jatkossa voin siis turvallisilla, mutta jäniksisillä paikoilla pitää Riemua vapaana ja Naavaa kelassa. Näin Naavakin saa lisää vapautta.

Kelataluttimessa Naava ei siis häiriinny minun pysähtelemisistäni, silloin kun Riemu vetää. Se saa jäädä haistelemaan pidemmäksi aikaa ja pääsee tarpeilleen kauemmas tienpientareelta. Se ei kompastele hihnaan. Ostin sille tahallaan sen painoa hieman pienemmän taluttimen, jottei se olisi niin painava. Puolikuristavan pannan* kanssa se ei vedä Naavan kaulaa ollenkaan, sillä kelataluttimen luoma veto kohdistuu pannan metalliosaan. Näin kesäisin Naava pystyy rauhassa pyörimään nurmikolla ilman että Riemu yltää hyökkimään sen kimppuun ja ilman, että minun täytyy olla ukkoa kieltämässä. Kaiken tämän lisäksi minä voin heiluttaa kättäni normaalisti ilman, että niin tehdessäni nyin hihnaa. Tämä toteutuu etenkin jos Riemu on vyötärötaluttimessa. Siinäkin on ollut se ongelma, että Naava kompastelee jatkuvasti hihnaansa, koska kävelee minun vieressäni, mutta hihnaa ei voi lyhentää ihan pieneksi, koska se tarvitsee tilaa tarpeiden tekoon ja haisteluun. Jatkossa siis pidän Riemun vyötärötaluttimessa ja Naavan kelassa, niin omakaan kroppa ei rasitu. Ainoa asia, mistä olenkin aina pitänyt kelataluttimessa on se, että taluttaja voi liikuttaa kättään vapaasti.

Edelleenkään en ole sitä mieltä, että kelatalutin olisi paras väline evör. Sen käyttämiseen pitäisi olla ajokortti tai vähintään koiranhallintatodistus. Omistajallekin voisi siinä samalla tehdä älykkyysosamäärätestin. Aika moni kelataluttimen käyttäjä nimittäin kävelee itse eri puolella tietä kuin koiransa. Mitenhän he kuvittelevat, että takaa tuleva pyöräilijä huomaa kahden hahmon väliin pingottuneen ohuen hihnan ajoissa? Jotta ulkona olisi jokaisen turvallisempi kulkea, kaikkien kelatalutinta miettivien tulisi tehdä ostopäätös asiaa tarkkaan harkiten.

*Käytän puolikurraa siis puolilöystyvänä pantana. Tiukimmillaan panta on tavallisen pannan mitoissa.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lopuksi muutama kuva Riemun ensimmäisistä vesileikeistä.

Koirien kans reenaaminen on niiiin ihanaa!

Riemu 7 kk, Naava 2,5 v

Reenihöyryissä tässä nyt sitte kirjotellaan pitkästä aikaa. Just äsken reenasin Riemun kans vähän sitä sun tätä. Lyhytki reenihetki saa kyllä omanki mielen aina nousemaan entisestään ja koira tietysti nauttii, kun saa tehdä yhdessä! Aivotyöhän väsyttääkin ihan eri tavalla kuin hihnalenkkeily. Aina kun joku sanoo, että heillä on niin energinen koira, että pakko käydä kauhean pitkiä lenkkejä tai väsyttää se heittämällä palloa, kysyn ensimmäisenä, että reenaatteko sen kanssa mitään. Vastaus on yleensä "no kyllä sille joskus piilotetaan nameja" tai "ollaan me mietitty jotain". Koitan siinä vaiheessa aina promota, että ihan sama mitä aivojumppaa teette sen koiran kans, niin se väsyttää monta kertaa nopeammin kuin lenkkeily. Haluaisin puhua asiasta niiden ihmisten kanssa niin kauan, että ne vakuuttuu, mutta yleensä tilanne on sellainen, etten kehtaa. Mielessäni sitten kuvittelen tilanteen, jossa menen todistamaan niiden ihmisten kotiin, miten reenaaminen väsyttää koiran. Menen koiran ja naksuttimen kanssa johonkin huoneeseen kymmeneksi minuutiksi, ja sen jälkeen omistajat saavat ihmetellä, miten uupunut heidän koiransa on. Sitten voin kertoa, mitä tehtiin ja esitellä eri asioita, joita voivat tehdä ja opastaa eteenpäin. Siinä ois yksi koira tehty hieman onnellisemmaksi. Kaikenlaisesta sitä pieni ihminen haaveileekaan.

Pallon heittelystä pakko sanoa kyllä sen verran, että iihääh yöh. Siis joo, periaatteessa ihan kiva, mutta. Monet ihmiset tuntuu tekevän niin, että heittelevät takapihalla kylmälle koiralle palloa, heittely lopetetaan ko seinään, koira sisälle ja omistajat lähtee omiin menoihinsa. Koira lähtee siis kylmillä lihaksilla säntäilemään pallon perässä, sen kierrokset nousee huippuunsa, ja sen jälkeen sen oletetaan rauhoittuvan itsestään. Ei alku- eikä loppuverryttelyitä, ei mahdollisuutta laskea kierroksia. Sen jälkeen en kyllä ihmettele yhtään, jos koira tuhoilee asioita asunnossa. Kuvitelkaapa koiranomistajat ittene samaan tilanteeseen.

Se on kyllä ylipäänsä jännä, että koira pitää väsyttää. Että otetaan koira, ja sitte yksi asia, mitä sille pitää tehdä, on väsyttää se joka päivä. Se pitää väsyttää. Se ei väsy siinä samalla, kun sen kanssa vietetään aikaa, vaan se väsytetään. Toki kyse on vain sanamuodosta, mutta harmittavan monella se tuntuu myös tarkottavan juuri sitä, että on pakko. Myönnän, että iteki käytän sitä ilmaisua, jos olen esimerkiksi jonkun kaverin kanssa lähdössä jonnekin ja selostan mitä kaikkea teen, ennen kuin voin lähteä kotoa. Silloinkin se tosin tuntuu pahalta. Aivan kuin se olisi pakko, josta ei nauti yhtään. Käyn koirien kanssa lenkillä, koska nautin siitä. Reenaan koirien kanssa, koska me nautimme siitä. Siksi mulla on koiria, että voin reenata ja lenkkeillä niitten kanssa. Rämpiä metsässä, möyriä lumihangessa, juosta agikentällä.

Oiskohan siinä yhen kuukauden eestä valittamista...

Komea Ukko<3

Meidän kurssit on nyt aika vähissä. Riemu on nyt käyny agilityn pentukurssi, perus pentukurssin ja hajuerottelukurssin (siitä lisää kohta). Agilityä ja tokoa haluaisin alkaa kyllä sen kanssa tekemään ihan kisatasollaki. Ainakin vielä näyttää, että molemmat sitä kiinnostaa! Olen alkanu reenaamaan agilityohjauksia ja muita agissa hyödyllisiä juttuja kotona, koska Riemu ei ole nyt millään aksakurssilla. Pussia ollaan harjoiteltu, niin että olen laittanu tyynyliinan reenirepun ja kylmälaukun väliin, ja Riemu on siitä välistä saanut ryömiä. Se nimittäin kurssilla teki kaikkensa, jottei pussin kangas osuisi sen selkään. Kouluttajakin huvittui, kun koira ryömii pussin läpi, niin ettei kangas edes liikahda. Hölmöläinen. Nyt se ei ainakaan ole väistänyt tyynynpäälistä ollenkaan. Pitää jatkaa harjoittelua sitten erilaisilla ja painavammilla materiaaleilla.

Naavalla alko eilen agin jatkuva ryhmä. Nassu oli kyllä harmiksi taas niin väsyny, että ittestä tuntu aika kivireen vetämiseltä se homma. Minun pitää ite olla ylienerginen, jotta saan puristettua siitä tarpeeksi vauhtia. Ennen se oli agikentällä samantien ko salama! Veikkaan, ettei se nykysin vaan saa koskaan tarpeeks lepoa, ko Riemun kans kuitenki niin paljon könyävät. Nytkin sillä oli kolmen viikon agitauko, mutta silti energiaa oli vähän. Se teki kyllä oikein mielellään, mutta vauhtia ei vaan löytynyt. Kouluttaja oli ihana ja sanoi, että voin joskus vaihtaa koiraa ja ottaakin Riemun mukaan. Se onkin huippu idea! Jos meillä on reenejä edeltävänä iltana ollu vieraita, pitempi lenkki tai jotain muuta, joka näkyy Naavassa seuraavana päivänä väsymyksenä, voinkin päättää ottaa Riemun mukaan. Se on jo rotunsakin puolesta energisempi tapaus, joten se kyllä tekee täydellä innolla, vaikka olisikin väsynyt. Pentukurssilla oli hauska, kun kouluttaja huomasi, että Riemun häntä alko heilua, kun käskin sen sivulta maahan. Sen kontaktikin on aivan loistava! Kun pujotellaan seuruutuksella kuuden muun koirakon ollessa tolppina ja koirien välissä pitää aina pysähtyä ja käskeä koira maahan, Riemun katse ei kertaakaan käänny pois minusta. Uskomaton keskittymiskyky ja tekemisen halu tällä ukkelilla on! Toki se on lähtökohtasestikin tasapainosempi pentu, kuin mitä Naava oli. Älkää ymmärtäkö väärin, rakkaita ovat molemmat <3

Me harrastetaan kiville kiipeämistä.

Tekemisen halu tosin johtaa siihen, että Riemu yrittää joskus saada minut käskemään itseään. Se saattaa tehdä jotain, jotta sanoisin jonkun käskyn, jotta se saisi palkan. Tänään metsälenkiltä tullessa oli hyvä esimerkkitilanne. Riemu kiersi minun takaani koko ajan vasemmalle puolelleni, koska olin aiemmin harjoitellut agia varten takaleikkausta, niin että ohjaan sen vaihtamaan puolta takaani. Vaikka olin antanut vapautussanan harjoituksen loppumisen merkiksi, ukkeli jatkoi koko kotimatkan yrittämistä. "Jos nyt kuitenki meen tänne vasemmalle, ja sitte käsket minut sinne oikealla. Jookos?" Tässä onkin yksi piirre, jossa Naava ja Riemu eroaa hyvin selkeästi. Naava ei ikinä tekisi mitään vain siksi, että sille sanottaisi käsky. Se voi tehdä jotain, jotta saisi palkan, mutta se ei kyllä missään nimessä tekisi jotain väärin, jotta sille sanottaisi käsky, jotta se saisi palkan. Siinä on yksi askel liikaa sen ajattelumaailmaan.

Huvittaa kyllä ne, jotka on sitä mieltä, että aussie on haastava harrastuskoira, koska se tarvii motivointia eikä tee pelkästä miellyttämisenhalusta (kuten esim. bordercollie). Voin kuulkaa sanoa, että harrastakaapa lapinkoiran kanssa, niin aussie tuntuu älyttömän helpolta! Toki jos on bortsuun tottunut, niin aussie voi tuntua vaikealta. Näitä kolmea rotua voi hyvin verrata tutulla kaivoesimerkillä. Jos bc:tä käskee hyppäämään kaivoon, se hyppää viipymättä. Aussie kyseenalaistaa, mutta hyppää todennäköisesti silti. Lapinkoira toteaa, että hyppää ite.

Nipsu

Riemu kävi siis hajuerottelukurssin. Se oppi siellä ottamaan lähtöhajun ja näyttämään, missä purkissa se haju on. Periaatteessa. Todellisuudessa se ei ihan vielä tajua, mistä on kyse. Se osaa nuuhkaista lähtöhajupurkkia ja nuuhkaista oikeaa purkkia ja asettua sen viereen istumaan. Kurssilla se jopa kerran äärimmäisen hienosti haisteli kaikki kolme purkkia (oikea haju, väärä haju ja tyhjä purkki) läpi ja asettui sitten oikein purkin viereen istumaan. Kotona harjoittelu on kuitenkin jostain syystä ottanut takapakkia, joten se on nyt pienellä tauolla. Riemu meinaa kotona tehdä samaa kuin aluksi viimeisellä kurssikerralla, että ryntää kauhealla vauhdilla oikealle purkille ja heittelee sitä sitten mihin sattuu. Se ongelma ratkesi, kun mukaan tuli useampi purkki. Kotona se on kuitenkin alkanut taas heitellä sitä oikeaa purkkia, ja jos ei sitä tee, istuilee ihan mihin sattuu haistelematta purkkeja. Pidetään nyt pieni tauko, otetaan pari askelta taaksepäin ja yritetään uudestaan.

Eka kesäpäivä.

Naavallekin olen alkanut hajuerottelua opettaa. Se oli siinä ihanan rauhallinen ja varma. Oletin, ettei sitä kiinnostaisi yhtään, mutta se yllättikin minut! Olen myös todella iloinen, että Naava on nyt hoksannut ovien sulkemisjutun ja innostunut siitä. Aluksi ongelmana oli se, että se ääniherkkänä koirana säikähti sitä, kun kaapinovi kolahti kiinni mennessään. Aloin sitten naksauttaa aina kolahduksesta, joten se osaa nyt töniä ovea niin monesti, että kolahdus kuuluu. Sen ilme on aivan ihana, kun se keskittyneenä tökkii ja odottaa, että milloin kolahtaa (ja naksahtaa). Ihanainen Nassupossu. Se on saanut myös tehtäväkseen aina lenkillä painaa jalankulkijoiden suojatievalonappia (mikälie sen nimi oikeasti on). Täälläpäin niitä on niin paljon, ja aika monessa on kivasti sellainen hipaisunappia, johon Naavan tarvii vain osua ilman, että sitä pitäisi kunnolla painaa. Tuollaiset arkiapujutut on kyllä kaikkein kivoimpia minun mielestä!

Riemu painaa nyt 16,3 kg ja on 51 cm korkea. Naava on siis n. 17 kg ja 53 cm. Aikalailla samankokoisia ovat siis tällä hetkellä. Toki henkisesti Riemu on ihan pieni vielä ja täysi mammanpoika. Vaikka se pikkupentuna aloittikin jo jalannoston harjoittelemisen, se harjoittelu tyssäsi aika äkkiä. Lieneekö syynä se, että taloudessa on akkavalta ;) Tällä viikolla se yhtenä päivänä nosti jalkaa kahdesti, ja ajattelin jo, että nyt se alkoi. Se jäi kuitenkin niihin kahteen kertaan. Eipäs sillä mikään kiire ole sinänsä. Se alkais vaan olla jo käytännöllisempääkin, koska tämä seisoen pissaaminen johtaa aika usein etujalkoihin osumiseen...

Pissan hajusta muuten huomaa, että Riemu on uros! Naavan pissan haistaa vain, jos se on pidättäny jostain syystä erityisen kauan. Mutta pikkumiehen pissassa lemahtaa kyllä testosteroni, herttinen sentään.

Lopuksi pari tilannekuvaa.

Naava nukkui sohvan vieressä. Aloin ottaa kuvaa Riemusta, joka söi luuta hassusti nurkassa. Naava the Linssilude aavisti jotenkin, että kuvaan. Kaksi ekaa kuvaa tärähti, koska minua nauratti niin paljon.

Mie ja Riemu löhötään säkkituolissa. Naava yritti tarjota meille lelua, mutta kun ei kelvannut, niin alkoi sitten leikki itsekseen. Myöhemmin tuli vielä heiluttamaan Riemun nenän eteen lelua, sai Riemun tarttumaan siihen ja veti sen sitten pois säkkituolista. Ovela neiti!

Kudottu laukku

Kotona käydessä en ota matkaani mitään käsilaukkua, vaan käytän tarvittaessa siellä olevaa, yläasteella kutomaani laukkua. Laukku herättääkin huomiota kyläpaikoissa, joten päätin julkaista sen ohjeen täällä. Tämä on omistettu etenkin enoni vaimolle:)

Onneksi meidän piti kouluaikoina kirjata jokainen työ vihkoon ylös, joten tämänkin ohje löytyi helposti. Ikävä kyllä lähteiden kanssa ei vielä silloin oltu kovin tarkkoja, joten en tarkkaan tiedä, mistä lehdestä ohje on. Todennäköisimmin se on Suuri Käsityö -lehdestä, ja numeron täytyy olla ilmestynyt ennen vuotta 2004.

Koska kyseessä on koulutyö, ohjettakin on seurattu tarkasti, joten poikkeusmerkintöjä ei tarvitse tehdä. Minun tekeleeni ei aivan vastaa lehdessä ollutta kuvaa laukusta. Syynä lienee käsiala. Kudoimme silloin ystäväni kanssa tällaiset samanlaiset laukut samasta langasta, ja meillä molemmilla laukusta tuli tuollainen lyhytläppäinen pitkula! Silloin kyllä nauroimme sille aika makeasti.

Tähän laukkuun liittyy myös mielenkiintoinen muisto silloisesta käsityönopettajastamme. Hän ei jostain syystä pitänyt siitä, että toteutimme samaa ohjetta. En tiedä, olimmeko liian paita ja peppu hänen mielestään. Muistan elävästi, kun hän tuli sanomaan meille, että vaikka tekisimme molemmat kympin arvoisen työn, emme voi saada niin hyvää arvosanaa, koska teemme samanlaiset laukut. Hän taisi jopa sanoa jotain arvosanan puolittamisesta. En vieläkään ymmärrä tuota logiikkaa, koska mehän kudoimme omat laukkumme täysin itsenäisesti. Meillä vain oli käytössämme sama ohje ja olimme parhaita kavereita. Kait me opettajan mielestä telepaattisesti teimme yhdessä kaksi laukkua, sen sijaan, että molemmat olisivat tehneet omaa työtään.

Minä innoistuin tästä laukusta silloin sen verran, että tein vielä kotona siskolleni yllätyslahjaksi tällaisen ruskeasta langasta. Siinäkin oli silkkivuori ja kaikki! Muistan vieläkin, miten jännää oli iltaisin istua sängyllä lukulampun valossa kutomassa ja toivoa, ettei sisko yllättäen avaa ovea. Yllätys pysyi kuin pysyikin salassa.



Lanka: Novita Seitsemän veljestä Isoveli (valkoinen)
Puikot: nro 5
Muut tarvikkeet: pp-remmiä olkahihnaa varten ja vuorikangasta

Ohjeesta poiketen laukkuun ommeltiin vuorikangas ja olkahihnaan remmi.

Ja niin se oppi katsomaan vasemmalle

Kaksi punaista aussieta. Riemu 8 vko.

Aloitin Riemun kanssa naksuttelun ehkä n. kuukausi sitten. Naavan kanssa aloitin sen paljon myöhemmin, joten se ei oppinut luontevasti ehdottamaan, vaan olettaa aina, että minä kerron, mitä pitää tehdä. Tästä syystä halusin Riemun kanssa aloittaa ehdotteluharjoitukset jo pentuiässä, että se oppisi pienestä pitäen ajattelemaan itse.
Päätin aloittaa helposti ja otin lattialle pienen jakkaran. Naksautin ja palkkasin aina kun Riemu edes katsoi jakkaraa, saati sitten jos kurkotti siihen päin tai koski. Tätä toistettiin jonkin aikaan ja todella nopeasti Riemu huomasi, että kannattaa kurkotella jakkaraan päin. Kävi kuitenkin ilmi, että se oli oppinut tuossa tilanteessa jotain aivan muuta kuin odotin.

Kaksi punaista aussieta. Riemu  4,5 kk.

Seuraavalla reenikerralla pistin jakkaran ajattelematta eri puolelle kuin viimeksi. Riemu oli viimeksikin maannut koko naksuttelun ajan ja nytkin se meni makaamaan kun istuin naksuttimen ja herkkupussin kanssa lattialle. Sitten se alkoi kääntää päätään minusta katsoen vasemmalle eli omalle oikealleen. Hämmennyin, koska jakkara oli sen vasemmalla puolella. Kun palkkaa ei kuulunut, se alkoi kääntää päätään isoeleisemmin, jolloin tajusin, mitä se oli viime naksuttelukerralla oppinut. Se oli oppinut katsomaan vasemmalle (tai omalle oikealle)! Aloin naksauttaa pään kääntämisestä, koska sehän oli todella hieno temppu! Sitä voisi koiratanssissa hyvin käyttää hyödyksi. Jo seuraavalla kerralla en enää ottanu jakkaraa mukaan, vaan istuin vain alas naksun ja namipussin kanssa. Odottaa ei tarvinut kuin muutama sekunti, niin Riemu jo alkoi tarjota pään kääntämistä. Harjoituskertoja on nyt kasassa 5-6, ja olen alkanu liittää tekemiseen sanan. Sitten kun se yhdistää liikkeen sanaan, voin alkaa pyytää käytöstä muissa asennoissa ja eri paikoissa. Järisyttävää, että se oppi tämän tempun yhdestä kerrasta.
Viime viikolla kävimme korvaamassa pentukurssimme poissaoloa toisella pentukurssilla, jossa silloin harjoiteltiin käteen koskemista. Tarkoitus oli, että koira itse ehdottaa sitä. En ole koskaan reenannut käsikosketusta Naavankaan kanssa, koska en näe siinä mitään hyötyä. Nytkin kouluttaja luetteli tilanteita, joissa sitä voi käyttää (ohittaminen, eläinlääkärillä jne), mutta en näe sitä toimivana vaihtoehtona ainakaan meillä. Riemu ei siis lähtökohtaisesti yhtään tiennyt, mitä siltä haen. Sitten näki, että sillä välähti: "Aa, tämä on sitä missä ehdotan!" ja se alkoi kääntää päätään vasemmalle! En voinut muuta kuin naurahtaa poikarukalle ja sanoa, että kuule kun nyt ei haeta sitä. Muutama onnistuminen saatiin kädestäkin, mutta koska en näe sen opettamisen pointtia, en itsekään ollut ihan täysillä siinä mukana.

Riemu on pian jo Naavan kokoinen.

Viikonloppuna on taas Naavan agility ja Riemun pentukurssi. Viimeksi Naavan agikurssilla tehtiin jo pitempää ja haastavampaa rataa, mikä oli aivan ihanaa. Siinä itsekin jo hengästyi. Kiva kyllä kun pitää jo hahmottaa rataa kokonaisuutena, eikä vain yksittäisiä tai muutamaa estettä. Ensi kuussa Riemu aloittaa pentuagin ja Naava pääsee jatkuvaan agiryhmään. Silloin minulla onkin lauantaisin kahdet agilityreenit. Ihanaa! Ilmoitin Riemun myös hajuerottelukurssille. Sitä odotan kyllä mielenkiinnolla.
Riemu on muuten kasvanut melko paljon! Paina nyt lähemmäs 13 kg. Saa nähä miten iso mies siitä kasvaa. Tällä hetkellä yleisimmät lempinimet sille ovat "Äijä" ja "Ukko". Se on jo alkanut reagoi Ukko-nimeen, joten ehkä minun pitäisi vähentää sitä.

Palmikkopolvisukat

Nämä sukat kudoin viime kesän loppupuolella. Halusin kesätyön jälkeen jotenkin kiittää työkaveriani/pomoani/sitä, jonka assistentti olin (me ei oikein ikinä keksitty mitään sopivaa titteliä) mahtavasta kesästä. Alkoi siis suuri ja mahtava salapoliisityö jalan koon selvittämiseksi. Työ tuotti tulosta, ja elämäni ensimmäiset 36-koon sukat valmistuivat! Nii ja ekat polvisukatki nämä tais olla. Testasin myös eka kertaa uutta palmikkomallikertaa, säveltäen totta kai. Paljon ekoja kertoja siis.

Neuloin taas "normaalin" sukan eli aloitin varresta enkä varpaista. Alkuperäinen syy siihen, että kudoin eriväriset sukat, on lankavärien sävymuutokset. Aloitin nimittäin kauan sitten ostamallani vihreällä, ja tajusin sitten, että nykyinen marketista löytyvä vihreähän ei tule olemaan samaa sävyä. Kaksi melkein saman väristä sukkaa näyttää hölmöltä, joten parempi tehdä kaksi täysin eriväristä sukkaa. Onneksi päädyin tähän ratkaisuun! Sukista tuli näin paljon yksilöllisemmät, ja kutoessakin oli mukavaa, kun lankakerä vaihtui ensimmäisen sukan jälkeen. Loppuvaiheessa kärsin tosin "yhyy, nämä on eriväriset" -dilemmasta, mutta onneksi hyvä kutojaystäväni vinkkasin, että virkkaa varteen jotain. Vihreään ruskealla ja ruskeaan vihreällä. Loistoidea!

Pitemmittä puheitta, tässä ohje 16 silmukan levyisen palmikkomallikerran polvisukkiin.

Ohje palmikkomallikertaan: Neulekirja. Tähkäpää ja muut lempineuleet (Korhonen&Österman. Gummerus 2010): Annika B. -sukat.

Ohje polvisukkaan: Novita: Neulotut naisen polvisukat (http://www.novita.fi/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=93194)

Lanka: Novita Seitsemän veljestä ruskea (150 g) ja vihreä (150 g)
Puikot: sukkapuikot nro 3.0
Virkkuukoukku: nro 3.5

Huom.! Palmikkomallikerta on tekijänoikeuksien alaista sisältöä, joten minulla ei ole oikeutta julkaista sitä.

Luo 64 s sukkapuikoille ja aloita mallikerta. Palmikko toistuu kolmesti, ja väliin jäävillä 4 silmukalla kudotaan nurjaa. Kudo kaavion mukaiset kerrokset 1-2 kaksi kertaa. Sen jälkeen jatka kaavion mukaisia kerroksia, kunnes varren pituus on 15 cm.
Aloita sitten varren kavennukset, mutta älä unohda jatkaa mallineuletta! Kavenna välinurjilla tasavälein joko neulomalla 2 s oikein yhteen tai tekemällä ylivetokavennuksen. Joka kavennuskierrokselle vähenee 2 silmukkaa. (En rehellisesti sanottuna muista, missä kohtaa kavensin mitenkin, koska se tulee niin automaattisesti, enkä vieläkään ole oppinut kirjoittamaan kaikkea ylös tekohetkellä.) Novitan ohjeen mukaan kavennuksia toistetaan joka 8 krs kerran ja joka 4 krs 6 kertaa, mutta tuo ohje oli minun mielestäni aika hämärä, joten kaventelin n. joka 4 krs sillai kun tuntui hyvältä. Kunnes jäljellä on yhteensä 48 s. Siihen on hyvä muistaa lopettaa.

Nyt silmukoita on sopivasti sen verran, että mallikuvio toistuu kolme kertaa ilman epämääräisiä välisilmukoita. Jatka siis mallineuletta, kunnes varren pituus on 35 cm. Tee sitten kantapää haluamasi ohjeen mukaan. Kantapäässä voit halutessasi jatkaa mallineuletta, mutta minä en jatkanut. Teen kantalapun aina vahvennettuna neuleena, kuten Novitakin ohjeistaa. Silmukkoja poimiessa en koskaan laske niitä, vaan poimin sopivin välein ja niin, ettei koloja jää. Poimitut silmukat kudon kiertäen reikien välttämiseksi. Kavennuksiakin teen sen verran, että sukka näyttää, tuntuu ja vaikuttaa sopivan levyiseltä. Kavennan joka kierroksella, en tee välikierroksia.

Kantapään jälkeen mallineuletta jatketaan vain sukan päälyosassa. Pohjassa kudotaan sileää neuletta (kaikki s oikein). Kun sukka on sopivan pituinen, eli kun pikkuvarvas peittyy, aloitetaan kärkikavennukset. Näitäkin on sädekavennusta, kiilakavennusta ja mitälie. Minä teen oikeastaan aina kiilakavennukset. Kavennan siis vain sukan reunassa ja jätän kavennusten väliin 2 s. Kavennan puikon lopussa 2 s oikein yhteen ja kudon 1 s oikein. Seuraavan puikon alussa kudon taas 1 s oikein ja teen 2 silmukalla ylivetokavennuksen. En neulo koskaan välikerroksia, vaikka niin kaikissa ohjeissa sanotaan.

Kun jäljellä on 8 s, sukka on valmis! Katkaise lanka, pujota langanpää silmäneulaan ja pujottele se jokaisen silmukan läpi. Tiukenna ja päättele lanka. Sitten ei muuta kuin toisen sukan kimppuun.

Koristevirkkaus

Lyhenteet:
ks = kiinteä silmukka
kjs = ketjusilmukka
ps = piilosilmukka
pp = puolipylväs

Virkkaa jokaiseen silmukkaan 1 ks. Sulje kierros neulomalla 1 ps. Virkkaa sitten 5 kjs, jätä väliin 3 s ja virkkaa 1 ks. Toista. Sulje taas kierros piilosilmukalla. Virkkaa sitten 1 pp jokaiseen ketjusilmukkaan, ja sulje taas kierros piilosilmukalla.
Tällaista yksinkertaista, oman pään tuotosta käytän monesti sukkien varsissa koristeena.

Vihdoin, vihdoin ja VIHDOIN

Johan se vierähti melkein kuukausi ilman että sain kirjotettua. Monta kertaa oli kyllä mielessä, mutta koneella istuminen ei sitten kuitenkaan houkuttanu tarpeeksi. Nyt en kuitenkaan voi enää pidätellä, vaan on pakko päästä julkisesti iloitsemaan koiruleiden saavutuksista! Kirjottelenpas molemmista koirista nyt erikseen, ja mahdollisesti hyvin sekavasti. Aloitan kuitenkin kepeästi kuvilla.

Kaverukset painii.

Ulkorallatusta. Naava sopivasti sheikkauksen loppuvaiheessa.

Muotinäytös: Naavalla uudet valjaat ja Riemulla uusi panta (joka ei näy). Riemun pentupanta tosiaan katkesi pari viikkoa sitten kesken lenkin. Onneksi herra kulkee edelleen vapaana tosi hyvin.

Riemuska on nyt 16 vkoa eli 4 kk, ja tästä lähin ikää aletaanki jo ajatella kuukausina eikä viikkoina. Ainaki itellä 16 vkoa kuulostaa vielä järkevältä iältä sanoa, mutta 17 tai 18 vkoa ei. Kuukaudet siis käyttöön.

Riemu 16 vkoa nätisti junassa.

Pikkumies painaa 10,4 kg ja on jotain 43 cm korkea (koiran säkää on kyllä niin vaikea mitata, että tuo luku saattaa heittää aika reilusti). Ihan hyvän kokoinen ukkeli siis. Eilen käytiin rokotuksilla ja Riemu sai kehuja hyvästä käyttäytymisestä. Se on myös kaikin puolin terve.
Tutkimushuoneesta tultaessa Riemu säikähti kassalla seisovaa käppänää ihan toden teolla ja aloitti pöhinän. Se jopa haukahteli pari kertaa. Otin sen kontaktiin ja pikkuhiljaa se rauhottui. Mentiin vähän sivummalle ja siellä Riemu pitikin jo hyvin kontaktia yksittäisiä "aivan pakko nyt tuijottaa tuota pelottavaa hirviötä, pöh!" -tapauksia lukuun ottamatta. Junassa kerettiin juuri istua alas, kun vieressä istuva koira alkoi räyhäämään. Riemu kerkesin vain kerran pöhähtää, kun sain sen jo kontaktiin ja rauhoittumaan. Se selkeästi hoksasi jo edellisestä, että parempi olla hiljaa ja katsoa emäntää, niin saa nameja. Aika paljon vaadittu kyllä nuin pieneltä, että pitää istua hiljaa kontaktissa, kun toinen koiraa huutaa vieressä "v***u mä tapan sut!" Kaiken kaikkiaan olen siis oikein tyytyväinen rokotusreissuun.

Laatuaikaa pikkumiehen kanssa. Huomaa uusi panta.

Riemu on nyt ollu n. 2 viikkoa sisäsiisti. Öisin ei edes pyydä ulos, ennen kuin herätyskello soi. Päivisinkin on tekemättä, vaikka paperi onkin varalta lattialla.
Yhtenä aamuna Riemu esitteli ensimmäistä kertaa laulunlahjojaan, kun kelloradio pärähti soimaan. Radiosta kuuluva laulu oli ilmeisesti niin koskettava, että siihen piti liittyä. Tämä kaunis aamunavausjoiku on kuitenkin tähän mennessä ollut ainoa.

Jebajee, sain vihdoin viime viikolla aikaiseksi ilmoittaa molemmat tassuttelijat kursseille. Hienosti, Henna, hyvä tyttö. Riemu aloittaa Pentu Teho -kurssin ensi viikolla. Ei mitään hajua, mistä tuo nimi tulee. Mielenkiinnolla odotan siis ensi viikkoa. Naava aloitti agilityn jatkokurssin tänään.

Nassu reenien jälkeen kotipihalla.

Naavan kanssa käytiin agin alkeiskurssi syksyllä. Siellä ongelmana oli se, ettei neidin päänuppi meinannut kestää sitä vauhtia, joten kahden esteen jälkeen iski aina kauhea hepuli, jolla neiti sitten palkkasi itsensä. Jos Naava on vapaana, sitä ei kestä komentaa, koska sitten se lopettaa yhteistyön välittömästi. "Jos sää oot noin vihanen, niin reenaa ihan ittekses." Kutsuin sen siis aina luokse ihan normaalisti, palkkasin ja lähetin taas esteelle. Ongelmahan tässä oli se, ettei Naava selkeästikään tiennyt, että teki väärin. Ja mistäs se olisi sen voinut tietää, kun sille ei voi sitä sanoa, ilman että se lyö hanskat tiskiin. HUOKAUS. Kurssin loppuvaiheessa saatiin kuitenkin jo onnistumisia, kun kuljin tarpeeksi selkeästi Naavan mukana ja olin putken päässä valmiina ohjaamaan seuraavalle esteelle. Ei siis puhettakaan, että olisin voinut seistä jossain sen seuraavaan esteen lähellä, koska silloin Naava lähti suuntan X hepuloimaan. Päätin siis miettiä Naavan agiharrastuksen järkevyyttä jatkossa.

Naava ei oikein arvostanut tätä kuvaussessiota.

Tänne etelään muuttaessa tuli kuitenkin sellainen olo, että sitä agia voitaisiin vielä kokeilla. Naavalla kuitenkin vauhtia riittää ja se selkeästi tykkää mennä esteitä. Kunhan se päänuppikin vielä kestäis kierrokset, niin kaikki menis oikein hyvin! Myönnän, että jännitin tänään kurssilla ja olin henkisesti varautunut siihen, että Naava lähtee sekoilemaan ympäri hallia. Halli oli kuitenkin onneksi melko pieni (ja lämmin!), ja muut koirat odottivat puoliseinän takana. Lisäksi olin rohkea ja pyysin toista ohjaajaa lopettamaan vinkulelun vinguttamisen meidän suorituksen ajaksi. Naava kyllä näytti, että olisi kestänyt sen häiriön, mutta minä en!

Kurssi aloitettiin kuuden esteen radalla (hyppy, muuri, putki, hyppy x 3). Päätin kokeilla sitä suorilta, vaikka Naava onkin aikaisemmin tehnyt vain kahden esteen pätkiä (koska hepuli iski sen jälkeen...). Ennen reenien alkamista olin kiertänyt agikentän Naavan kanssa ja tehnyt siellä muutamia koiratanssiliikkeitä. Ennen radan aloittamistakin teetin Naavalla pyörimistä ja pujottelua, jotta sen aivot olisivat yhdessä tekemisen taajuudella ja jotta se saisi vähän alkuverryttelyä. Naava yllätti minut aivan täysin! Se juoksi radan tuttuun tapaan ttttttäääyyyysiä, mutta se kuunteli minua koko ajan! Ekalla kerralla saatoin sen aina tosi pitkälle ja pyrin juoksemaan putken päähän sitä vastaan. Tästä syystä viimeisillä hypyillä suunta oli aluksi hukassa, koska minä olin auttamattomasti myöhässä. Kouluttaja neuvoikin olemaan saattamatta koiraa niin pitkälle. Seuraavilla kerroilla uskalsinkin jo noudattaa ohjetta, koska Naava oli todistanut, että se keskittyy esteiden lisäksi minuun eikä pelkästään juoksemiseen. Tosin ekan kerran jälkeen Naava osasi jo radan ulkoa, joten sinänsä olisi ollut sama, mitä minä siellä teen :D Mutta sainpas taas juosta ja harjoitella ohjaamista.

Jälleen kerran kuultiin yllättyneitä kommentteja Naavan nopeudesta. Lapinkoirilla on tapana tehdä hyvin ja olla tarkkoja, mutta ne on yleensä melko hitaita. Kouluttaja luonnehti Naavan vauhtia räjähtäväksi. Sitä se kyllä onkin. Ihanaa, kun se on nyt selkeästi saanut päänsä mukaan tähän hommaan, niin minunkin ohjaamiseni helpottuu, kun sitä ei tarvi kädestä pitäen saattaa esteeltä toiselle. Voi olla, että erään pikkumiehen ilmaantuminen meidän elämäämme on vaikuttanut siihen, että Naava haluaa nykyään antaa 120 prosenttia entisen 100 sijaan ;) Toki muutosta johtuvalla neljän kuukauden tauollakin oli osuutta asiaan. Oli kyllä ihana nähdä, että Naavan silmät syttyi, kun otin reenirepun esille. Kokonaisuudessaan siis aivan ihanat reenit takana! Kiitos, Naava "wannabe-aussie" Lapintyttö! Agi on ehdottomasti meidän juttu!

Pakko vielä mainita, että tuo yleiskuva hitaista lapinkoirista pitää vain osittain paikkaansa. Tunnen itse kyllä paljon nopeita, agia harrastavia ja siinä pärjääviä lapikkaita. Löytyyhän rodusta muutama agilityvaliokin. Silti nautin siitä, kun kouluttajan suu loksahtaa auki, kun reeneissä rauhassa odottava, minua tiiviisti tuijottava, hiljainen Naava räjähtää radalla vauhtiin. Hih <3

Kontaktia remuamisen keskellä.

Riemusta tulee tässä vähän Hessu Hopo mieleen. Näiden kahden kuvan välillä taitaa olla viikko, mutta Riemun kasvu näkyy silti selvästi.

 Viime viikonloppuna treffattiin Riemun sisaruksia tällä kertaa isommalla joukolla. Viisi sisarusta pääsi paikalle ja Naavakin oli mukana peuhaamassa. Leikeissä oli havaittavissa hienoista värisyrjintää tai -suosintaa: punaiset Riemu (Xplorer), Fox (Xfile) ja Simo (Xfactor) + Naava leikkivät enimmäkseen keskenään, samoin red merlet Kerbe (Xcellent) ja Ruska (Xcetera). Toki sillä, ketkä olivat nähneet toisiaan eniten, saattoi olla osuutta asiaan.
Huomenna Riemun kasvattaja tulee kaupunkiin, joten silloin taas treffaillaan! Ihanaa, kun Riemulla on pentuesisaruksia, joita treffata. Naavalla on yksi veli, joka asuu hyvin kaukana ja jonka omistajat, eivät halua olla yhteyksissä. Harmi.

Naava nauttii, kun Riemu ja Fox jahtaavat sitä.

Epämääräinen kasa punaista ja Kerben "isoveljen" takapää.

Edessä Naava ja Fox, takana Ruska ja Kerbe.

 Lopuksi vielä yksi jännä juttu. Mulla on kaksi ruskeaa koiraa. Uskokaa tai älkää, mutta toisesta niistä lähtee harjatessa ruskeaa karvaa!! o.O

Naavan parin vetäsyn satsi vasemmalla, Riemun muutaman viikon tulos oikealla.

Näin kevyesti se jalka nousee

Jopa näin lähekkäin saatetaan jo olla

Tänään aamulla klo 6.19 Riemu nosti jalkaa ensimmäisen kerran ilman tukea, ilman minkäänlaista horjuilua, tuosta vaan. Kehuin sitä juuri (kyykky)pissaamisesta ja suuni loksahti auki, kun se sitten nosti jalan kevyesti ilmaan. "Ainiin, tämä unohtu." Riemu the Man on siis vajaa 13-viikkoinen. Yleensä uroskoirat alkaa harjotella jalan nostoa puolen vuoden ja vuoden välillä. Harjotella. Hoiperrellen.

Naavakin se yritti nyt vkoloppuna nylkyttää eka kertaa. Velipoikiaanhan se on nylkyttänyt 9-viikkoisesta lähtien. Naava makasi lattialla, muttei Riemu ollut sen päällä kuin ehkä sadasosasekunnin. Sitten liike jatkui Naavan vieressä. Naavan ilme oli näkemisen arvoinen! "Mitä nää hommaat?!" Toista kertaa se ei ole vielä yrittänyt.

Yöt sujuu melko vaihtelevasti. Välillä se on koko yön (8-9 h) tekemättä ja pyytämättä ulos. Välillä se pyytää ulos pari kertaa yössä. Sitten on sellaisia öitä kuin eilen. Heräsin neljältä siihen, että Riemu vikisee sängyn vieressä. Ihmettelin, miksi täällä haisee kakka. Nousin ja näin, että se oli kakannut ja pissannut ympäri makkaria ja tullut vasta miinoituksen jälkeen herättämään minut. Kiva, kiitos.

Mutta vaikka kuinka kakka lentäis ja pissa suihkuais ympäri kämppää, niin eihän tuota mihinkään vaihtais! Koiranomistajan onni on se, että joku ottaa aina ilolla vastaan, vaikka elämä muuten tökkis kuinka pahasti tahansa. Minun onni on se, että nuita ilosia hännänheiluttajia on kaksi <3

Sukukokous

Riemu juoksee Foxia karkuun. Takana Pinja.

Tänään sai Naavan taas jäädä kotia nukkumaan, kun me Riemun kanssa lähdettiin tapaamaan Riemun perhettä. Pienimuotoiseen sukukokoukseen osallistuivat veljet Fox (Patchcoat Xfile) ja Simo (P. Xfactor), pentujen Hali-äiti (P. Udane), Mai-mummo (P. Rigmarole), Lina-täti (P. Ustinya) ja Kiila-tätipuoli (P. Wahida) sekä sekarotuinen Pinja.

Poikien leikit sujuivat tällä kertaa paljon paremmin! Riemulla ja Naavalla oli aamulla ollut melko vauhdikkaat leikit, joten Riemu oli valmiiksi väsynyt, kun sukukokoukseen lähdettiin. Pelkäsin, että se kilahtaisi melko nopeasti ja edellisen tapaamiskerran ärinät toistuisivat entistä useammin. Mitä vielä! Fox ja Riemu ottivat yhteen vain kerran, ja sekin tapahtui aika loppuvaiheessa. Fox ja Simokin rähisivät toisilleen vain kerran. Riemu toki esitteli urosmaisuuttaan heti alussa nylkyttämällä veljiään. Se onneksi loppui, kun Riemu keskittyi enemmän vanhempien koirien seuraamiseen. Se tuntui olevan enemmän kiinnostunut niistä kuin velipojistaan. Muutenkin se kyllä pysytteli juoksu- ja painileikeistä hieman kauempana, kenties väsymyksen takia.

Hali höykyttää Lina-siskoaan.

Me veljesten omistajat olimme kyllä iloisia, että pojat tulivat nyt niin hyvin toimeen keskenään. Toivo siis elää, että ne tulisivat hyvin toimeen jatkossakin.

Oli kyllä todella mukava nähdä taas Hannan paimenet ja samalla myös Lina!

Halin, Main, Kiilan ja Pinjan kuulumisia voi seurata Hannan blogista.
Foxin ja Iker-"isoveljen" menoa voi seurata täältä.

Riemu pakenee Mai-mummoa.

Kiila-täti.

Ilmeikkäät Fox ja Simo.

Riemun ja Simon hellä hetki.

Punahilkkatossut

Ohje: Drops Desing: Little Red Riding Slippers (http://www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=150&d_id=4&lang=fi)

Lanka: Novita Naava, harmaa
Puikot: pyöröpuikot nro 6, sukkapuikot nro 6
Muut tarvikkeet: 6 puista nappia

Sisko tilasi minulta tossut sisäkäyttöön. Drops Design -sivuilta löytyi monta ihanaa ohjetta, joista siskoni sai valita mieluisimman. Tähän ohjeeseen olin aiemmin törmännyt Facebookin Voihan villasukka! -ryhmässä, ja sieltä vähän lueskelin, mitä lankaa muut neuloosia sairastavat olivat käyttäneet. Sisko halusi harmaat tossut, joten päädyin valitsemaan Novitan Isoveljen ja Naavan välillä. Noh, harmaa Isoveli sattui olemaan sillä kauppareissulla loppu, joten päätös oli helppo. Onhan tuolla Naava-langalla sitä paitsi aina mukava kutoa. Sivuasia: Silloin kun Naavaa ensimmäisen kerran ilmestyi kauppoihin, sitä oli tarjolla vain minun Naavani turkin väreissä. Nyt siis tiedätte kaikki, mistä Novita sai inspiraation Naava-lankaan;)

Tossut on muuten nopea ja helppo tehdä! Ei tarvitse siis olla konkari, jotta tähän ohjeeseen voi tarttua. Tossuosa ja varsi kudotaan erikseen, ja yhdistetään lopuksi toisiinsa.

Alla Drops Desing -sivuilta löytyvä ohje. Koska äärimmäisen harvoin noudatan ohjeita täysin, tummennetut kommentit ohjeessa kertovat, mitä tein toisin. Ne myös merkkaavat minun tekemieni tossujen koon.
Ohjeessa esiintyvät lyhenteet:

s = silmukka

krs = kerros
reunas = reunasilmukka

OHJE

AINAOIKEINNEULE tasona: Neulo kaikki kerrokset oikein.

AINAOIKEINNEULE suljettuna neuleena: Neulo vuorotellen 1 krs oikein ja 1 krs nurin.

MALLINEULE: Katso ruutupiirros A.1. Piirros näyttää mallineuletta oikealta puolelta katsottuna.

--------------------------------------------------------

TOHVELIT:

VARSI:

Luo 36-38-40 s sukkapuikoille nro 6 Eskimo-langalla (Naava-langalla). Neulo AINAOIKEAA suljettuna neuleena (ks. selitys yllä), kunnes työn pituus on n. 4 cm ja olet viimeksi neulonut nurjan puolen krs:n.

JALKAOSA:

Kuvassa väri on vääristynyt.

Jätä nyt ensimmäiset 9-11-11 s työhön ja siirrä loput 27-27-29 s apulangalle (tai pyöröpuikoille). Neulo työn 9-11-11 s:lla tasona ainaoikeaa ja luo SAMALLA 1. krs:lla kumpaankin reunaan 1 s (reunas) = 11-13-13 s. Kun yläosan pituus on 7-8,5-10 cm, päätä kummankin reunan reunas = 9-11-11 s. Ota apulangalla (pyöröpuikoilla) odottavat s:t takaisin työhön ja poimi yläosan kummastakin reunasta (yhden reunasilmukan sisäpuolelta) 12-14-16 s = 60-66-72 s työssä. KAIKKI MITAT OTETAAN JATKOSSA TÄSTÄ. Kiinnitä 1 merkkilanka keskelle eteen kärkeen ja 1 merkkilanka keskelle taakse kantapäähän. Jatka ainaoikein -neuletta suljettuna neuleena. Kun työn pituus on 2 cm, neulo joka 2. krs kummankin merkkilangan molemmin puolin 2 s oikein yhteen (työstä kapenee jokaisella kavennuskerroksella 4 s). Toista tällaiset kavennukset, kunnes työn pituus on 5-5-6 cm (tässä vaiheessa kokeilin tossua omaan jalkaani, pituus tuntui liian vähältä, joten kudoin kunnes tossu tuntui tarpeeksi väljältä). Päätä s:t. Ompele sauma jalan alta uloimmista silmukanreunoista, jottei saumasta tulisi paksu.

POIKITTAIN NEULOTTU IRRALLINEN VARSI:

Luo 22 s (pyörö)puikoille nro 6 Eskimo-langalla (Naava-langalla). Neulo 2 krs ainaoikeaa ja lisää SAMALLA viimeisellä krs:lla tasavälein 6 s = 28 s. Neulo sitten mallineuletta piirroksen A.1 mukaisesti (= 28 s), kunnes työn pituus on n. 32-33-35 cm, ja kavenna SAMALLA viimeisellä krs:lla piirroksen jokaisen palmikon kohdalla 3 s = 22 s. Neulo vielä 2 krs ainaoikeaa. Päätä s:t. Aseta luomisreuna päätösreunan päälle(, ompele reunat kiinni toisiinsa) ja kiinnitä 3 koristenappia varteen (ompele molempien kerrosten läpi). Vedä varsi 2 cm alas jalkaosan päälle, napit tohvelin ulkoreunaan. Kiinnitä varsi tohvelin luomisreunaan työn nurjalta puolelta, huomaamattomin pistoin.

Neulo toinen tohveli samoin. Tarkista, että varren aukko tulee työn vastakkaiseen sivuun.

Piirros A.1