Aamukiljuntaa ja porrashirviötä

Huomenta vaan kaikki ja naapureille pahoittelut! Meillä on täällä joka päivä viimeistään seitsemältä jo kova tohina päällä. Kiljukaulan tuskanhuudot kuuluu varmasti naapurimaihin asti, kun ruokaa isketään kulhoon. Onhan se nyt aivan kauheaa kidutusta joutua odottamaan ruokaansa.

Ruokaa ei saa myöskään ilman pientä aivojumppaa. Riemun vaatimuksiin on voinut hiljaa istumisen lisäksi ottaa mukaan katsekontaktin. Se alkoi itse katsomaan minua (ja kallistelemaan päätään), kun kehuin sitä. Tosi nopeasti se hoksasi katsoa, jotta saisi kehua ja ruokaa. Ovesta ulos mennessä se osaa jo myös katsoa. On se hieno poika!

Ruokailu on meillä siis samalla harjoitteluhetki. Minulla on ruokakuppi ja lusikka kädessäni, lattialla on muovirasian kansi ja Riemu istuu edessä. Aina kun katsekontakti tulee, kehun ja tiputan lusikalla alustalle ruokaa. Riemu nousee ruuan syömistä varten ylös, ja palaa sitten taas eteeni istumaan ja katsomaan. Pikkuhiljaa katsomisaikaa sitten pidennetään.

Naavankin pitää aina tehdä jotain ruokansa eteen. Yleensä siivota ympäriinsä lojuvat lelut koriin tai tehdä tokoliikkeitä. Lelujen siivoamista varten minun piti ennen lähes aina lavastaa tilanne, koska leluja ei lojunut missään. Paitsi, jos meillä oli käyny vieraita. Niille pitää tietysti esitellä kaikki lelut ja katsoa, mikä niistä inspiroi vieraan leikkimään. Leluja löytyy silloin niistä paikoista, joissa vieras on istunut. Riemun tulon jälkeen leluja on kuitenkin aina ympäriinsä, joten joka päivä löytyy siivottavaa.

Tänään Naavakin sai kuitenkin testata Riemun syömistapaa, tosin kehun sijaan käytän naksutinta. Se on tässä tilanteessa ehdottomasti parempi kuin kehu, koska Riemu ei vielä liitä sitä herkkuihin. Kehut saattaisivat saada portin toisella puolella maailmanlopun kiljuntaa päästävän Riemun luulemaan, että sitä kehutaan. Niin, Riemu kestää vielä sen että minä ja Naava ollaan jossain, minne se ei pääse. Mutta että se ei pääse jonnekin, missä on RUOKAA, niin sehän nyt on vähintäänkin eläinrääkkäystä. Naavalla oli siis tämän aamun naksuttelusessiossa pientä häiriöharjoitusta, kun kaveri huutaa portin ulkopuolella kuin pieni, tai oikeastaan aika iso, sika.

Ne, joita kiinnostaa, niin harjoteltiin Naavan kanssa sukan riisumista minun jalasta. Riemun pitää tällä hetkellä oppia, ettei sukassa saa roikkua, ja Naava taas oppii, että sukkaa pitää tietyssä tilanteessa vetää jalasta. Niin se vaan menee.

Ruokailun ja ulkoilujen jälkeen pikkupennun aivot ovat tietysti ylikuumentuneet, mistä seuraa hepuli, jonka se tietysti purkaa päättömästi juoksemisen lisäksi Naavan kanssa painimiseen. Hepuliherran lempileikki on porrashirviö. Yleensä se lähtee siitä, että hepuliherra juoksee hepuleissaan kohti portaita ja syöksyy mahaluisua alimman portaan taakse (tästä ei valitettavasti vielä ole videomateriaalia). Sieltä portaan takaa se sitten haukkuu, murisee, örisee ja yrittää napata kiinni Naavasta, joka yleensä seisoskelee portaiden toisella puolella ihmettelemässä. Alla lyhyt pätkä porrashirviötä. Tässä Naava oli tosin aluksi hepuliherran mielestä selkeästi väärässä paikassa, ja se piti käydä käskemässä portaiden toiselle puolelle. Muutenkin Naava ei ole ihan leikissä mukana, koska on liian tietoinen kuvaamisesta.

Oikein onnellista, aktiivista ja yllätyksellistä uutta vuotta siis kaikille! Toivottavasti kenenkään karvakuono ei karannut, kadonnut tai kokenut kauhunhetkiä, vaan sai viettää rauhallista koti-iltaa rakkaidensa kanssa.
Meidän ilta meni oikein hyvin. Naava aluksi pöhisi pauketta (joka alkoi täällä täydellä teholla heti kuudelta), mutta huomasi muutaman nukkumaanmenokäskyn jälkeen, että ei näitä tarvikaan ilmottaa. Riemu katseli ensimmäisillä pihapissoilla värishow'ta, mutta pian kyllästyi siihen, eikä sen jälkeen loksauttanut korvaansakaan paukkeelle ja rätinälle. Me pitäydyttiin meidän päivärytmissä, ja oltiin jo kymmeneltä nukkumassa. Heräsin sitten aivan järkyttävään meteliin, ja vilkaisin kelloa: 00.00. Koirat nukku edelleen, mutta minun piti tukkia korvani, että pystyin jatkamaan unia. Pitääkin ensi vuonna muistaa, että tässä osassa Suomea ilotulitukset ovat aivan sietämättömät. Jospa ensi vuonna päästäis vaikka jonnekin erämaahan viettämään uutta vuotta... Ai, mitä? Minäkö en pidä ilotulituksista? Mistäs sinä niin päättelit?