Ja niin se oppi katsomaan vasemmalle

Kaksi punaista aussieta. Riemu 8 vko.

Aloitin Riemun kanssa naksuttelun ehkä n. kuukausi sitten. Naavan kanssa aloitin sen paljon myöhemmin, joten se ei oppinut luontevasti ehdottamaan, vaan olettaa aina, että minä kerron, mitä pitää tehdä. Tästä syystä halusin Riemun kanssa aloittaa ehdotteluharjoitukset jo pentuiässä, että se oppisi pienestä pitäen ajattelemaan itse.
Päätin aloittaa helposti ja otin lattialle pienen jakkaran. Naksautin ja palkkasin aina kun Riemu edes katsoi jakkaraa, saati sitten jos kurkotti siihen päin tai koski. Tätä toistettiin jonkin aikaan ja todella nopeasti Riemu huomasi, että kannattaa kurkotella jakkaraan päin. Kävi kuitenkin ilmi, että se oli oppinut tuossa tilanteessa jotain aivan muuta kuin odotin.

Kaksi punaista aussieta. Riemu  4,5 kk.

Seuraavalla reenikerralla pistin jakkaran ajattelematta eri puolelle kuin viimeksi. Riemu oli viimeksikin maannut koko naksuttelun ajan ja nytkin se meni makaamaan kun istuin naksuttimen ja herkkupussin kanssa lattialle. Sitten se alkoi kääntää päätään minusta katsoen vasemmalle eli omalle oikealleen. Hämmennyin, koska jakkara oli sen vasemmalla puolella. Kun palkkaa ei kuulunut, se alkoi kääntää päätään isoeleisemmin, jolloin tajusin, mitä se oli viime naksuttelukerralla oppinut. Se oli oppinut katsomaan vasemmalle (tai omalle oikealle)! Aloin naksauttaa pään kääntämisestä, koska sehän oli todella hieno temppu! Sitä voisi koiratanssissa hyvin käyttää hyödyksi. Jo seuraavalla kerralla en enää ottanu jakkaraa mukaan, vaan istuin vain alas naksun ja namipussin kanssa. Odottaa ei tarvinut kuin muutama sekunti, niin Riemu jo alkoi tarjota pään kääntämistä. Harjoituskertoja on nyt kasassa 5-6, ja olen alkanu liittää tekemiseen sanan. Sitten kun se yhdistää liikkeen sanaan, voin alkaa pyytää käytöstä muissa asennoissa ja eri paikoissa. Järisyttävää, että se oppi tämän tempun yhdestä kerrasta.
Viime viikolla kävimme korvaamassa pentukurssimme poissaoloa toisella pentukurssilla, jossa silloin harjoiteltiin käteen koskemista. Tarkoitus oli, että koira itse ehdottaa sitä. En ole koskaan reenannut käsikosketusta Naavankaan kanssa, koska en näe siinä mitään hyötyä. Nytkin kouluttaja luetteli tilanteita, joissa sitä voi käyttää (ohittaminen, eläinlääkärillä jne), mutta en näe sitä toimivana vaihtoehtona ainakaan meillä. Riemu ei siis lähtökohtaisesti yhtään tiennyt, mitä siltä haen. Sitten näki, että sillä välähti: "Aa, tämä on sitä missä ehdotan!" ja se alkoi kääntää päätään vasemmalle! En voinut muuta kuin naurahtaa poikarukalle ja sanoa, että kuule kun nyt ei haeta sitä. Muutama onnistuminen saatiin kädestäkin, mutta koska en näe sen opettamisen pointtia, en itsekään ollut ihan täysillä siinä mukana.

Riemu on pian jo Naavan kokoinen.

Viikonloppuna on taas Naavan agility ja Riemun pentukurssi. Viimeksi Naavan agikurssilla tehtiin jo pitempää ja haastavampaa rataa, mikä oli aivan ihanaa. Siinä itsekin jo hengästyi. Kiva kyllä kun pitää jo hahmottaa rataa kokonaisuutena, eikä vain yksittäisiä tai muutamaa estettä. Ensi kuussa Riemu aloittaa pentuagin ja Naava pääsee jatkuvaan agiryhmään. Silloin minulla onkin lauantaisin kahdet agilityreenit. Ihanaa! Ilmoitin Riemun myös hajuerottelukurssille. Sitä odotan kyllä mielenkiinnolla.
Riemu on muuten kasvanut melko paljon! Paina nyt lähemmäs 13 kg. Saa nähä miten iso mies siitä kasvaa. Tällä hetkellä yleisimmät lempinimet sille ovat "Äijä" ja "Ukko". Se on jo alkanut reagoi Ukko-nimeen, joten ehkä minun pitäisi vähentää sitä.