Vuosi 2017: Recallers ja ahkerat puikot

Pinja, Mai (Riemun mummo), Kiila (Riemun tätipuoli), Hali (Riemun emä), Riemu, Naava

Vuonna 2017 blogini oli melko hiljainen. Blogin ulkopuolella puikot kyllä kilisivät ahkerasti ja koirien kanssa touhuttiin entistäkin ahkerammin. Kirjoittaminen ei vain tuntunut maistuvan. Olen pitkään aikonut käydä blogissa mainitsemiani ohjeita läpi ja poistaa kaiken tekijänoikeuksien alaisen sisällön. En ollut aiemmin tajunnut, etten tietystikään voi julkaista käsityökirjojen ja -lehtien sisältöjä netissä. Uuden vuoden kynnyksellä, korkeasta kuumesta toipuvana päätin vihdoin käydä toimeen. Ohjekaavioita poistellessani löysin myös luonnosten sekaan hautautuneen Some villitsee -postauksen, jonka päätin kirjoittaa loppuun ja julkaista.

Star Wars -huivi teossa

Vuoden aikana puikoilta ja virkkuukoukulta on valmistunut yhtä sun toista. Ensimmäistä kertaa minulta on myös tilattu sukkia! Työkavereille onkin valmistunut neljät tennarisukat, ja tilausjonossa on nyt Star Wars -huivi ja -sukat sekä Banaanisukat, jotka kehittele
n itse tilaajan kanssa. Tilaustöiden lisäksi teen toki koko ajan myös perheelle ja ystäville kaikenlaista. Joskus jopa itselle.

Recallers muutti elämäntyylin

Elokuussa liityin kanadalaisen Susan Garrettin Recallers-koirankoulutusohjelmaan. Susan Garrettin koulutuksen perustana on positiivinen vahvistaminen ja koiran itse tekemät valinnat (englanniksi reward-based, choice-based training). Agilityohjaajani vinkkasin minulle elokuussa, että Susanilla oli menossa ilmainen It's Yer Choice Summit, jossa kolmella videolla selitettiin hänen koulutustapansa perusperiaatteet. Olin heti myyty. Monessa asiassa olin jo kouluttanutkin tällä tavalla, mutta joissain tilanteissa käytössäni oli myös kieltoja ja turhia käskyjä sekä koiran auttamista. Nämä kaikki jäivät elokuussa pois.

Koulutus perustuu siis siihen, että koiraa rohkaistaan tekemään oikeita valintoja, mutta sitä ei myöskään rankaista vääristä valinnoista. Minkäänlaisia kieltosanoja tai ärähdyksiä ei käytetä. Alussa koiran ympäristöä pyritään muokkaamaan niin, että sen on mahdollisimman vaikea tehdä vääriä valintoja. Myöhemmin, kun koiran taidot kehittyvät, sitä haastetaan tekemällä vääristä valinnoista helpompia, jolloin oikeiden valintojen tekemisestä saa totta kai valtavan palkinnon. It's Yer Choice (IYC) -ajattelumalli heijastuu kaikkiin tilanteisiin. Se on elämäntapa.

Olen sen verran innostunut tästä uudesta ajattelutavasta, että haluan vielä hieman avata sitä. Jos koiralla on esimerkiksi tapana varastaa ruokaa pöydältä, toisilla koulutusmenetelmillä koira yritettäisiin ehkä säikäyttää sen yrittäessä juuri kähveltää ruokaa tai sille opetettaisiin jätä-käsky, joka huudettaisiin, kun koira lähestyy himoitsemaansa ateriaa. Positiiviseen vahvistamiseen ja valintaan perustuvassa koulutusmenetelmässä ensimmäiseksi hallitaan koiran ympäristöä: Sen ulottuville ei siis jätetä ruokaa. Sen lisäksi koiran kanssa harjoitellaan IYC:n perusharjoitusta eli ruuan jättämistä ilman erillistä käskyä. Koiralle opetetaan, että sen yritykset ottaa ruokaa väkivalloin kädestä eivät tuota tulosta. Sitä ei kielletä eikä auteta, vaan yksinkertaisesti odotetaan, että se tarjoaa jotain muuta. Kun koira hetkeksikin jättää käden rauhaan, se avataan, jolloin herkku paljastuu. Jos koira syöksyy takaisin herkun kimppuun, käsi sulkeutuu. Koiran palkitsemisessa on neljä vaihetta:

1. Käsi avautuu.
2. Nami nostetaan kädestä.
3. Nami ojennetaan koiraa kohti.
4. Nami annetaan koiralle.

Harjaushetket sujuvat nykyään näin.

Jos jossain näistä vaiheista, koira syöksyy ottamaan namin ennen aikojaan, nami palautuu takaisin käteen ja käsi sulkeutuu. Koiraa kehutaan, kun se toimii oikein, mutta muuten se oppii pelkästään seuraamalla sen tekojen aiheuttamia seurauksia herkun saamiseen. Aluksi herkku on kädessä, sitten se siirretään lattialle, sitten sitä on kipossa, ruokapöydällä, keittiöntasolla, kaikissa mahdollisissa paikoissa. Opittua kasvatetaan ja yleistetään koko ajan, eikä jättämiseen ikinä lisätä käskyä. Näin koira toimii oikein myös silloin, kun omistaja ei ole paikalla.

Recallers on muuttanut myös harjaushetkiä. Harjaan koirat aina ulkona, koska haluamme pitää sisätiloissa pöllyävän karvan minimissään. Etsin lenkin varrelta aina penkin, jonka vieressä on roskakori. Jos roskista ei lähellä ole, kerään karvat pussiin ja heitän ne roskiin lenkin jatkuessa. Penkit ovat koirilleni Hot Zoneja eli paikkoja, jotka ne kokevat erityisen palkitseviksi. Muita tällaisia ovat kevythäkit, retkipeti, pyyhkeet, ulkona penkkien lisäksi kivet ja Riemulle myös kannot. Käskysanani "kivi" tarkoittaa koirille "nouse tuon kohotetun asian päälle ja pysy siellä, kunnes toisin sanotaan". Hot Zone opetetaan aluksi niin, että koira itse ehdottaa Hot Zonelle (pyyhe tai mikä tahansa muu alusta) menemistä ja sitä palkitaan siitä. Käsky lisätään vasta paljon myöhemmin. Riemun agilityssa ja Naavan flyballissa minulla on mukanani retkipeti, jolla koirat pysyvät taukojen ajan.

Naava flyball-harjoituksissa retkipedillä.

Harjauksen alussa sanon molemmille "kivi", jolloin koirat hyppäävät penkille. Varmuuden vuoksi sidon niiden hihnat penkkiin kiinni. Pyydän koirat vuorotellen penkin eteen harjattaviksi. Harjaus on koirille samalla IYC-harjoitus sillä pidän avonaista namikuppia penkillä tai penkin käsinojalla (kuvassa) ja namikupin kannen päällä maassa nameja harjattavaa varten. Penkillä vuoroaan odottavaa palkkaan ajoittain namikipossa ja harjattavaa kupin kannella olevilla nameilla. Olin itseasiassa yllättynyt, kun tajusin, että voin pitää avonaista namikuppia penkillä ilman että koirat edes yrittävät ottaa nameja. Kuten kuvasta näkyy, ne keskittyvät minuun eivätkä vierellään oleviin nameihin. Siistiä!

Susan Garrettilla on myös agilityohjaukseen painottuva Handling360-koulutusohjelma, joka oli auki muutama kuukausi sitten. Meillä on kuitenkin Recallers vielä kesken, joten päätin, että harkitsen Handling360:een osallistumista vuoden päästä Recallersin jälkeen. Vaikka monessa asiassa koirien on ennenkin pitänyt omien valintojensa kautta saada haluamansa, Recallers-ohjelman avulla minunkin koirat ovat kehittäneet taitojaan tosi nopeassa ajassa aivan huimasti! Ennen Recallersia Riemu ei edelleenkään oikein malttanut olla hihnassa vetämättä ja Naava sen sijaan laahasi kaukana takanani. Kahden viikon Reinforcement Zone -harjoittelu muutti kaiken: Molemmat koirat kävelevät nätisti vieressäni, Riemu ei vedä eikä Naavaa tarvitse raahata perässä. Recallers on myös nostanut Naavan treenimotivaatiota huimasti, sillä harjoitukset ovat niin hauskoja.

Kartioita, tasapainopalloja ja luunmuotoinen tasapainotyyny

Handling360:n aukaisun yhteydessä oli myös neljän videon Agility Handling Summit. Sen aikana tein muistiinpanoja, ja päätin keskittyä seuraavan vuoden aikana myös koirien kehonhallinnan parantamiseen. Olin tänäkin vuonna Koiramessuilla talkoilemassa, ja vuoroni jälkeen nappasinkin eräältä ständiltä mukaani ihastuttavan määrän tarvikkeita, joista olin pitkään haaveillut. Kaikki ovat FitPawsin koiraliikuntavälineitä, joita myös Susan Garrett käyttää ahkerasti. Ryhmätreenit jäävät meidän osalta nyt määrittämättömän pitkäksi aikaa tauolle, joten sinä aikana on hyvä tehdä muita harjoituksia.

Innostuin koirien kanssa reenaamisesta taas sen verran, että ensin tuli reenattua vähän liikaakin. Saatoin reenata kerralla jopa 40 minuuttia, joka on turhan pitkä aika korkeatempoisten harjoitusten tekoa, vaikka koirat vuorottelevatkin. Totesin, että paras keino säädellä reenien kestoa on laatia biisilista, jonka pituus on reenien enimmäiskesto, n. 20 minuuttia. Tiedän, mikä laulu tulee keskivaiheessa ja mikä on viimeinen biisi, joten pysyn kärryillä reenin kestosta. Tämä on toiminut oikein hyvin!

Lehtijuttua varten opetin koirat vilkuttamaan.

Koirien ruokintaa säädettiin

Riemun vatsan kanssa oli vuoden aikana harmillisen paljon ongelmia. Sen vatsa oli sekaisin jokaisen agilitytunnin jälkeen. Harjoittelimme muiden vuorojen aikana rauhoittumista, mitä edisti todella paljon ja nopeasti Recallers ja HZ-harjoittelu. Hankkimani retkipeti auttoi siinä selvästi. Riemu on kuitenkin odottaessaan sen verran stressaantunut, että kun saa palkkaa rauhassa retkipedillä olemisesta, sen maha ei yksinkertaisesti kestä sitä. Stressi yhdistettyinä nameihin sekoittaa sen vatsan. Olisin toki voinut mennä muiden vuorojen ajaksi aina ulos, mutta nimenomaan rauhoittumisen harjoittelu on sille erittäin tärkeää ja siinä onkin edistytty vuoden aikana hienosti. Sovinkin agilitykouluttajamme kanssa, että Riemu tekee vain yhden reenipätkän, harjoittelee rauhoittumista ennen omaa vuoroaan, mutta lähtee oman vuoron jälkeen kotiin. Tämän lisäksi Riemun ruokavalioon lisättiin eläinlääkärin suosituksesta kaurapuuroa. Nämä auttoivat, ja Riemu alkoi selvitä agilitystä ilman vatsavaivoja.

Naavakin sai oman kevythäkin. Molemmat syövät näissä.

Riemun aamuruuasta puolet on keittämääni tattari-kaurapuuroa, puolet raakaa lihaa tai liha-luuseosta, kuten ennenkin. Testasin Naavallekin puuroa, mutta sen vatsa ei kestä viljaa ollenkaan. Tulipahan sekin epäily todistettua todeksi. Se saa siis jatkossakin kuitunsa pelkästään kasviksista. Osallistuttuani luennolle koiran ruokinnasta aloin miettiä lisäravinteiden tarvetta. Olin antanut koirille epäsäännöllisesti Teräsrekkua ja lohiöljyä, mutta aloin nyt suunnitella lisäravinteiden antamista tarkemmin. Lisään koirien ruokaan joka päivä lohiöljyä ellei ruokana ole lohta. Naavan atooppinen iho on usein kuiva, joten eläinlääkäri suositteli sille kahdenkin rasvan lisäämistä. Koska talvi lähestyy ja talviturkin kasvattaminen vaatii rasvaa, lisään koirien ruokaan nyt pari kertaa viikossa lohiöljyn lisäksi rypsiöljyä tai kookosöljyä. Joka toinen viikko ne saavat Teräsrekkua ja joka toinen merilevää ja E-vitamiinia. Ajatus on jättää Teräsrekku kokonaan pois, kun se loppuu, mutta purnukka on niin iso, että sitä riittää vielä melko pitkäksi aikaa.

Kesän lopulla Naavan allergiaoireet taas pahenivat, joten tulehduskierteen päätteeksi vein sen taas allergiatesteihin. Kävi ilmi, että Naavalla on pöly- ja jauhopunkkiallergian lisäksi jos jonkinlaista siitepölyallergiaa. Siedätyshoitolääkkeeseen lisättiin siis uudet allergeenit. Uutta lääkettä odotellessa Naava on rapsutellut kainaloitaan, mutta enimmäkseen se on voinut hyvin. Se tosin syö nykyään päivittäin allergialääkettä, joka pitää pahimmat oireet kurissa. Ruoan rasvapitoisuuden lisäämisen pitäisi myös vähentää ihon kuivuutta ja täten helpottaa kutinaa.

Lakusukat jämälangoista vahvistetulla pohjalla.

Jämälankoja ja uusia tekniikoita

Vuodessa ehtii tehdä yhtä sun toista. Tein sukkien välissä jonkin verran virkkuutöitä, mikä johti käsialan muuttumiseen edes takaisin. Saman koon sukissa oli yhdessä vaiheessa 48 silmukkaa, mutta seuraaviin piti laittaa 38, koska virkkaaminen oli niin löystänyt käsialaani!

Pyrin käyttämään kaikissa töissäni jo olemassa olevia lankoja. Tämä toteutui aika hyvin, mutta tilaustöitä varten piti kyllä ostaa uusia lankoja. Tulihan niitä kyllä ostettua varastoonkin, kun välillä sain jonkin loistavan idean, jota varten piti heti saada langat mutta jonka tekeminen ei sitten heti alkanutkaan. Huvittaa ajatella, että kolme vuotta sitten minusta yksi pahvilaatikollinen lankoja oli iso määrä.



Opettelin myös uusia tekniikoita. Netissä näkyi paljon c2c-tekniikalla eli nurkasta nurkkaan virkattuja hienoja peittoja. Koska laatikostani löytyi valkoista ja ruskeaa Red Heart Soft -lankaa, päätin toteuttaa pitkään vauvanutuissa ihailemani pätkis-tekstin peitossa. Peittoa oli todella helppo ja kiva virkata, mutta tekeminen oli aloittelijalle hidasta. Tein peittoa iltaisin ja viikonloppuisin. Se valmistui noin kahdessa kuukaudessa.

Virkattu vauvan peitto

Agilitysukat jämälangoista

Star Wars -huivia varten opettelin kutomaan ontelokudetta. Sen tekeminen on erittäin helppoa ja todella vaikuttavaa! Huivista tulee tällä tekniikalla toiselta puolelta mustavalkoinen ja toiselta valkomusta. Star Wars -sukkia varten opettelenkin sitten tikapuutekniikan, jolla langan saa kirjoneuleessa helposti kuljetettua joustavasti. Yritin sen tyylistä tekniikkaa jo agilitysukissani, mutta tein jotain väärin. Sukkien kärkiosaan tuli löysä verkko, joka tuntuu, kun sukka on jalassa. Onneksi agilitysukat tulivat vain omaan jalkaan.

Erilaisia käsityökirjoja on tällä hetkellä hyllyssä 11. Poimin niistä kuvioita muun muassa joululahjasukkiin, jotka kudoin tulevalle appiukolle ja anopille. Aivan, menimme tänä vuonna kihloihin, joten ensi vuonna on tiedossa häät! Suunnittelin ensin virkkaavani morsiuspuvun itse, mutta päädyin kuitenkin ostamaan puvun. Itse tehty ei kuitenkaan vastaisi omia vaatimuksiani. Jääpähän enemmän aikaa tehdä tilaustöitä. Lämmikkeen ja laukun aion kuitenkin häitä varten tehdä.

Aktiivista uutta vuotta kaikille!

Anopin ja appiukon joululahjasukat